Sivut

perjantai 30. syyskuuta 2011

VAPAUS

tänään oli
ympärillä vain ilmaa, vaaleansinistä
pellolla valtavat sadelammikot, joihin en enää astu
raukeus
ja tyhjyys, saa vapaasti tehdä mitä haluaa eikä ole velvollisuutta
yöllä syödyt mustikkasuklaat
mutta appelsiinirooibostee tuomassa tuttuuden kliiniseen ympäristöön ja vanerinkeltaisille pulpeteille
puheluita konseptinhuuruissa
pelottavia todistuksia ruotsin osaamisesta
shshfsd
josrjh
halka
haroopätä
kelta
jee

-kaikkeen minä puhuin yksilöistä ja yhteisöistä, en mistään muusta. Nyt en ajattele moraalia enää koskaan

tänään ei ollut
lähtöä jämsään
ihmisiä
taidetta
varmuutta mistään paitsi joistakin kuiskatuista sanoista

vihreä ei sovi oikein mihinkään.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

putoavat pian

ei kaikki ole turhuutta
jlaoin
kierii
pilviepe

supikoirat leikkivät rakennustyömaalla tuolla
harmaalla ja sinisellä

päänsisäisiä kastilaitoksia vain

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

lentäisin sinne

heittäytyt
uhuhuhuhu
vedeee
mielessäni vaikka ennemminkin
ystäviä ja askelia tyhjissä huoneissa, keltaiset kattohuoneistot Nizzassa tai vaikka vedenaliset katedraalit.

intiaanilapsen elämä

Olin kerran viisitoistavuotias. 365 päivää.
DSC_0156
DSC_3296
DSC_3307
DSC_3430
DSC_3747-1
DSC_3968
DSC_4011
DSC_4293
oranzz
DSC_4783
DSC_5401
DSC_6312-1
DSC_6183
DSC_6421-1

Tammikuun yhdestoista päivä hiukset leikattiin polkkatukaksi. Muutos siksi joka oli ennen mutta joka ei ole enää, vähissäkään määrin.

perjantai 23. syyskuuta 2011

syyskuun lumi

kuraiset lahkeet, sininen villapaita ja harmaita ajatuksia
pile
puanen
mutaa

istuin pilvipeitteisen lammen rannalla, siellä oli vain mieli ja käsiin haudatut kasvot.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

det var inte alltid dansa på rosor

andas in, andas ut-
det får jag inte glömma.

det är ganska tungt, men jag tror att de sista dagarna är de svåraste. .
koskeat
pisaroi
päää

i övermorgon har jag studentskrivningar i svenska. Stressar lite (JÄTTEMYCKET) fast jag vet att jag vet allt vad jag måste veta. Dessutom gick preliminärprovet väldigt bra. Men ändå, men ändå...

Lyckligtvis är det snart dags för frihet.

I morgon ska jag bara sitta i skogen och tänka på allt. Det vill jag göra för att koppla av.
(Och kanske kan jag också köpa choklad och lyssna på musik men svenska ska jag absolut inte plugga)

Aah. Jag har märkt att det finns ganska många människor som läser dåliga bloggar. . . Tack ändå, ni kan se saken på det sättet också om ni vill.

Jag har hört något så löjligt att jag nästan skrattar fast jag är alldeles ensam just nu.

perjantai 16. syyskuuta 2011

ja poks, niin utopia hajosi

kesän valo olikin liian ihmeellinen.
iloap
pelotjao
sommar
siihen jää t

olen kielipelien vanki, Wittgenstein oli oikeassa
en sano muuta

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

en kestä

mitä tämä elämä oikein on

torstaina ajattelin viettäväni tunnollisen oppilaan viikonlopun kera seitsemän veljen ja uskonnon esseevastausrunkojen
sitten kuulin erään tutun äänen joka oli jo melkein unohtunut ja-

menin turkuun
löysin onnellisuuden
tulin pois turusta,

leihti
koti
täällä on vain vihreitä seiniä ja keskusteluja, jotka tapahtuvat ilman syitä
loch nessin hirviöitä ikkunalaudoilla ja tyhjiä lakritsijäätelöpurkkeja
tarkoituksettomuutta ja
kaipuuta

ehkä myös pieni hymy hypotenuusalle

kaksikymmentä päivää, niin minulle kerrottiin

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

ilman ajatuksia

tiedättekö mikä näitä kuvia yhdistää?
yksikään niistä ei näytä mun ottamalta.
rinkokurkus
irjoi
skeitta
ensimmäisessä kuvassa on sattumanvaraisen näköinen aurinko, toisessa kuvassa littana tunnelma ja kolmannessa liian suuri laajakulma ja epäharmonia ja näytän skeittarimainokselta

(tykkään silti niistä kaikista kyllä)

Kirjoitin satoja sanoja siitä kuinka en pidä ollenkaan siitä mitä valokuvaus tarkoittaa nykyään. Poistin kaikki koska pelkään mielipiteitäni.

maanantai 5. syyskuuta 2011

yhdeksäntoista

joskus on ihan oikein lähteä valokuvaamaan aamuaurinkoa kymmenen minuuttia ennen kuin pitäisi lähteä kouluun ja jäädä sinne, jättäen trigonometriset funktiot viettämään aikaa toistensa kanssa
valovalo
siluse
sama keltainen villatakki vain päivästä toiseen, hänellä

ja yhtäkkiä ei enää osaakaan

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

ohitse

sama paikka-
eri ihminen

nämä kuvat on otettu 356 päivän välein toisistaan

viimenmin
minää

nämä kuvat on otettu 343 päivän välein toisistaan

lol
hhahahha
kasvoin, hiukset kasvoi
opin buddha-ilmeen
opin tarkentamaan.

ei kai muuta eroa.

lauantai 3. syyskuuta 2011

saakaa selko

viime Päivinä-

voi
taas
tekisi mieli kertoa kuinka onnellinen oikeesti oon, mutten osaa. Elämä on viime kuukausina ollut ihanaa, vaikka aina ei ookkaan kaikki onnellisuus koossa tai sadetta auringossa. Elin aurinkoisimman kesän pitkään aikaan, se oli oranssi, hehkuva.
Tämä on hassua, tuntuu että tämä ei ole mun elämä vaan jonkun muun.
Ehkä se kertoo jotakin että silmäkulmiini kerääntyi surua viimeksi neljä kuukautta sitten. Toukokuun kolmas.

Nyt anteeksi, mutta
kommun
kiitos että olette olemassa, joka ikinen, esimerkiksi te

En jaksa stressata sitä että saan preliminääristä yhdestä esseestä ehkä yhden pisteen ja mistään en täysiä ja unohdin mainita vielä muslimien siirtymäriititkin ja aikakin loppui ja voi voi, ei se haittaa. On tärkeämpääkin kuten esimerkiksi-

Joskus voisin unohtaa perfektionismin mutta niin oon kyllä viime kuukausina tehnyt
pisara
punasini
voisin mainita myös kuinka hienon värinen maailma on mutta kyllä te sen näistäkin näette

torstai 1. syyskuuta 2011

kera itseni

tänään istuin bussissa ja näin pellolla maailman hienoimman sumun. Olin lumoissa ja ihmettelin miten kaikki muut matkustajat olivat tyynen rauhallisia, ihan niinkuin lasin toisella puolella ei olisi ollut maailman kauneinta maisemaa. Outoa, itse olin malttamaton ja yllytin mielessäni bussia ajamaan kovempaa jotta pääsisin hakemaan kameran ja juoksemaan vetiselle pellolle
suma
kalaa
akku loppui muutaman kuvan jälkeen mutta mikään ei olisi voinut vapauttaa minua enempää kahdentoista tunnin opiskelupäivän jälkeen.

Ehkä joskus toiste myös onnistun.