Sivut

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

yhä ylös

Eräänä päivänä katulampun valo oli aika kummallinen,

muuten valoa ei ole kyllä ollutkaan hirveästi.
pyörä
pypö'
piypip
Jos uskaltaisin, niin tekisin asioita sen sijaan että mietin, mietin, mietin ja luotan liikaa todennäköisyyksiin.

Minun koeviikkokäyttäytymiseni sanoo: ala kunnolliseksi opiskelijaksi sen sijaan että kirjoitat siinä, niin. Ehkä en kuitenkaan ala, ei sitten ole mitään valittamisen aihetta. . .

torstai 24. marraskuuta 2011

appelsiini niskassain

viikonloppuna tykkäsin ihmisistä

tykkäsin Jennasta,
jenna
Lotasta,
lota
Vellamosta,
veltsu
Saarasta,
saara
Kaunosta,
kaunokki
Knuutista,
knuutio
silueteista,
ihminen
pianosta,
paino
teestä,
tee
ruohonleikkuusta ja
veisti
auringosta.
rinko

juuri nyt minä tykkään koeviikosta ja pakastevademista ja Rachmaninovista ja siitä jos joskus saisin kuvata muotokuvia.

kertokaa mistä te tykkäätte

maanantai 21. marraskuuta 2011

kissa nimeltä kampus

Kolme päivää sitten astuin junaan, luin normaalikoululta saapuneita yksiselitteisiä numeroita ja vaihdoin maailmaa. Tapasin ihmisen, toisen, seitsemännenkin ja ehkä myös yhdennentoista. Osasta tiesin että minkä värinen niitten sielu on mutta osasta tiesin vain nimen ja ehkä myös hymykuopat. Mutta se oli mukavaa. Minä hymyilin silloin.
Hymyilin monta kertaa. Silloin kun suunnittelin sotkevani kirkon virsikirjat suklaalla, silloin kun istuin metalliäänisen pianon alla, silloin kun kananmuna rikkoutui valkokastikkeeseen ja myös kun me laskimme patjalla portaita alas. Ja silloin kun kasvihuoneessa oli kynttilöitä ja kasveja ja teetä, paljon teetä.
hattu
wau-wau
hammasa
Keinuin kohti pimeää mutten koskaan joutunut liian lähelle sitä. Uskon ehkä sittenkin insinööreihin, ne osaavat laskea kuinka ihmiset eivät joudu liian kauas, niin ettei yllä oransseihin asioihin. Mutten haluaisi olla kylläkään sellainen itse, ilman salaisuuksia elämässä ei olisi mitään kiinnostavaa.
pitsi
kurpita
Pidin silmiä kiinni vihreän huovan alla ja baskeri tippui harmaaraidallisten kissojen löydettäväksi. Toivottavasti niillä on minun osoitteeni niin ne voivat lähettää sen takaisin. Kuulin että se paikka oli Vaasa, siellä oli liikennemerkkejä jotka kertoivat tärkeistä asioista, siellä oli häpeällisiä lapsia jotka eivät olleet löytäneet sisäistä valoa, eivätkä ulkoisiakaan. Hymyilin.
Katsoin aurinkoon, se oli keltainen.


.... . . ... ..


Sanoin hei hei ja palasin välitilaan.
Täällä jokin puupuhallin soittaa sooloaan metallilaatikosta ja kädessäni lukee Nokkos-sitruuna yrttitee jotta muistaisin että olen ainutlaatuinen. Jotta muistaisin hetkiä oikeasti eivätkä ne vain sekoittuisi siihen vihreään huljuvaan nesteeseen päästä, siihen liemeen jossa kaikki kuvitelmat ja muistot lilluvat yhdessä, ihan kaikki.
Voisin mennä soittamaan Brahmsia huijatakseni sen astumaan sisään päähäni ja lukitakseni sen sinne salaa.

Aika usein sanojen viereen tulee oransseja kirjaimia, l, u, o, n, n, o, s. Tällä kertaa voisin julkaista, ehkä.

Yhdeksänkymmentäyhdeksän on kiva luku.

torstai 17. marraskuuta 2011

myöhempiä varten

satumetsä
tuntuu että elämä hymyilee minulle oikein leveästi, vaikka sen huuli onkin vähän rikki.

tällä kertaa voin puhua konkretiasta:

pidän sinipunaisesesta
tiedän mitä yritän tehdä ensi vuonna
kaikki vaatteeni ovat pesukoneessa
esseeni oli kuulemma loistava
meillä on maailman suloisin kissa
materialismi ja elektroniikka innostaa
rakastan miestä nimeltään Claude Debussy

lisäksi tulevaisuudessa:
päätetään kiusallinen odotus kahden arvosanan rajamaastossa
ja vuorokaudessa olenkin Jyväskylässä ihanien ihmisten seurassa

kohta satumetsä katoaa silmien edestä, olen iloinen siihen asti

lauantai 12. marraskuuta 2011

pyörteessä

mä en kestä
voisin pakahtua kun elämä on niin -
mielensisäinen ja vedenalinen varsinkin
taikuri
taituakuta
tänään paratiisi oli harmaa
mutta taikurintakissa ei ollenkaan ikävä

yhtäkkiä alakerrassa radio laitettiin päälle ja Ma Vlastin jouset virtasivat. ehkä se kertoo ymmärryksestä, kuten myös ne pienet nauruun taittuvat lauseenlopetukset
toivottavasti

nyt menen leipomaan suklaakakun
heihei
kurk
kunpa löytäisin yksinäisen katulampun

torstai 10. marraskuuta 2011

lisätäkseni kärsimyksen määrää

tio16
jejejsrfjsdfn
tio19
silmissä simpukkaa,


kräts

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

maa tuska

kävin lievittämässä kuvisdiplomituskaa pihalla

mun mielestä erittäin loogista on se että mun vahvuus on värien käyttö,
ja sitten kuvaan pelkkiä mustavalkokuvia siihen kuvisdiplomiin
hengigtys
odotan tulevaa niin paljon että en jaksa keskittyä nykyisyyteen
vaikka se kannattaisi, koska aikaa on ihan liikaa

juoksen vaan pois eikä kukaan huomaa,
niin,
pelkään vaan että joku vielä kääntää kasvonsa kohti ja tajuaa

maanantai 7. marraskuuta 2011

terveisiä saalemista

koska rakastan näitä kuvia ja sairaita ruotsin kynttilänvaloisia iltoja ja kynttilöitä ja vaahtokarkkeja ja ihmisiä ja punaista ja kameraa, jonka herkkyys riittää kuvaamaan tällaisia
sairaus2
sairaus3
sairaus4
sairaus5
sairaus6
sairaus8
oi oi oi oi oio i oi oi oioi oi oi oi

ps.
:----------------)
sairausknuut

torstai 3. marraskuuta 2011

vaaleanpunainen

eilen siivosin pianonpäällisen ja-
vocaliisi
jos haluatte tietää mikä on sielunmaisemani silloin kun ajattelen yksin, se on tämä

en muista että olisin kuullut tuon 4.2.2008. ehkä en ollut kotona
tai muuten vain ymmärtänyt viuluja silloin
ennen luulin että viulun ääni on raidallinen mutta ei se olekaan kovin
hisuihusirjhks

mulla on ikävä toukokuuta; sitä innostusta, uteliaisuutta ja mysteerinvihreää
sitä kuinka sain selville asioita itsestäni
sitä kuinka ajattelin mutta en ajatellut yksin

äidinkielenopettaja valoi muhun sentään hiukan itseluottamusta, se muisti

näännyn aina vain enemmän, pääni sisällä on vain enemmän tyhjyyttä, epäselvyyttä

näkisimpä jotain valoja joskus syystäkin

no niin
mene integroimaan siitä urpo

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

loiste

tänään

hymyilin keltaisille seinille myötätuntoisesti ja lähdin pois.
rakastin väliaikaisuutta
millään muulla ei olekaan välejä kuin ajalla - kyllä näin elää

ajattelin lauantaita viidettätoista päivää, jolloin paistoi aurinko meren takana oudon kielen maassa
ja pään sisällä
epäpaikka ja ystäviä
det var tillräckligt
solvägen1
solvägen7
solvägen2
solvägen8
solvägen3
solvägen9
solvägen4
solvägen5
solvägen6
plota
illalla ei ollut aurinkoa vaan jotain rituaaleja, mieltäylentäviä nekin