Sivut

maanantai 21. marraskuuta 2011

kissa nimeltä kampus

Kolme päivää sitten astuin junaan, luin normaalikoululta saapuneita yksiselitteisiä numeroita ja vaihdoin maailmaa. Tapasin ihmisen, toisen, seitsemännenkin ja ehkä myös yhdennentoista. Osasta tiesin että minkä värinen niitten sielu on mutta osasta tiesin vain nimen ja ehkä myös hymykuopat. Mutta se oli mukavaa. Minä hymyilin silloin.
Hymyilin monta kertaa. Silloin kun suunnittelin sotkevani kirkon virsikirjat suklaalla, silloin kun istuin metalliäänisen pianon alla, silloin kun kananmuna rikkoutui valkokastikkeeseen ja myös kun me laskimme patjalla portaita alas. Ja silloin kun kasvihuoneessa oli kynttilöitä ja kasveja ja teetä, paljon teetä.
hattu
wau-wau
hammasa
Keinuin kohti pimeää mutten koskaan joutunut liian lähelle sitä. Uskon ehkä sittenkin insinööreihin, ne osaavat laskea kuinka ihmiset eivät joudu liian kauas, niin ettei yllä oransseihin asioihin. Mutten haluaisi olla kylläkään sellainen itse, ilman salaisuuksia elämässä ei olisi mitään kiinnostavaa.
pitsi
kurpita
Pidin silmiä kiinni vihreän huovan alla ja baskeri tippui harmaaraidallisten kissojen löydettäväksi. Toivottavasti niillä on minun osoitteeni niin ne voivat lähettää sen takaisin. Kuulin että se paikka oli Vaasa, siellä oli liikennemerkkejä jotka kertoivat tärkeistä asioista, siellä oli häpeällisiä lapsia jotka eivät olleet löytäneet sisäistä valoa, eivätkä ulkoisiakaan. Hymyilin.
Katsoin aurinkoon, se oli keltainen.


.... . . ... ..


Sanoin hei hei ja palasin välitilaan.
Täällä jokin puupuhallin soittaa sooloaan metallilaatikosta ja kädessäni lukee Nokkos-sitruuna yrttitee jotta muistaisin että olen ainutlaatuinen. Jotta muistaisin hetkiä oikeasti eivätkä ne vain sekoittuisi siihen vihreään huljuvaan nesteeseen päästä, siihen liemeen jossa kaikki kuvitelmat ja muistot lilluvat yhdessä, ihan kaikki.
Voisin mennä soittamaan Brahmsia huijatakseni sen astumaan sisään päähäni ja lukitakseni sen sinne salaa.

Aika usein sanojen viereen tulee oransseja kirjaimia, l, u, o, n, n, o, s. Tällä kertaa voisin julkaista, ehkä.

Yhdeksänkymmentäyhdeksän on kiva luku.

5 kommenttia:

  1. Usbaaaaa
    usb
    (kaikki saarat on kivoja)

    VastaaPoista
  2. olipa jotenkin ihanan usvamainen postaus. sellainen, joka pisti ajattelemaan ja pysäytti jälleen kauniilla kuvillaan.

    sussa on usva jotain salaperäistä, jotain upeaa, jotain, minkä haluaisin löytää itsestänikin. kun vain tietäisin mitä... :)

    VastaaPoista
  3. mietin että kuka on keksinyt keinun tiedätkö sinä

    toivon että pidät myös luvusta sata a a a

    VastaaPoista
  4. Joki - kahdella beellä tai nollalla, muuten en suostu. mutta oot kyllä oikeassa.

    sannero - voi että, luulin vaan että kerroin mun normaalista viikonlopusta... vuo adjektiivit kuulostaa hienoilta, toivottavasti oonkin!! kiitos kiitos kiitos.

    Anonyymi - wautsi waude

    Saara - en tiedä. Varmaan arkimedes tai pythagoras koska ne on keksinyt kaiken.

    sata ei oo kyllä niin hieno mutta on sekin ihan mielyttävä

    VastaaPoista