Sivut

tiistai 21. helmikuuta 2012

väsynyt tervehdykseni

niin niin-
kaikkea on tapahtunut ihan liikaa! en tiedä kyllä kuinka paljon oleellista.
oli englannin ja ranskan kuuntelut ja niihin valmistautuminen, se oli epäoleellista kyllä,
ja penkkarit, ehkä hieman oleelliset ne olivat mutta ei minulla ole yhtään kuvaa,
ja sitten oli myös Ylivieska. Oleellinen!

Yritin lähteä perjantaina päivällä ja yritin lähteä perjantaiyönäkin, lauantaiaamuna yrittämisen sijaan päätin että menen junaan ja päädyn pohjoiseen vaikka matkalle asettivat esteitä itse kukakin, muut kanssamatkustajat, likaiset junanlattiat, lipunvarausjärjestelmät ja elämä.
kakku
mutta se kannatti. Ylivieskan maisemat olivat eksoottisia vaikka niitä ei koko ajan pystynyt näkemäänkään, koska silmien eteen sidottiin huivi ja sitten piti astua sisään johonkin tilaan jossa oli paljon ääntä ja onnittelulauluja. Mun synttärikakku oli maailman hienoin, siinä oli enemmän piilomerkityksiä kuin itse edes löysin.

Ylivieskan elämässä pyöriä ja liukuportaita ja vaaleanharmaita taloja,
ja sitten oli myös joitakin ystäviä kyllä, se oli ehkä kaikkein eksoottisinta.
tuuuli
piyöröä
olin kyllä paljon iloisempi kuin mitä tämä kuva näyttää, mutta päätin kunnioittaa myös arktisia seutuja ryhtymällä itkijänaiseksi.
jeejejeeitkivjä
sitten palasin ja toin mukana vain väsyneen kasvon ja paljon nuhaa.
Lukulomalla olen tähän mennessä niistänyt nenää, ja aina kun en ole ajatellut nenänniistämistä olen ihaillut keltaisia villasukkiani. Matematiikkaan en koske jotta voin kärsiä enemmän tulevaisuudessa ja stressata siitä kuinka luin tänään sivun todennäköisyyskurssia vaikka kalenterissa luki kurssi yksi. Tuntuu julmalta pettää vain neljän vuorokauden takaista itseään. Mutta juuri nyt en pysy laskussa yhtään mistään, triolien lukumäärästä tai syömistäni kiiveistä, joten ehkä en myöskään laske todennäköisyyttä heti lukuloman alussa kipeytymiselle.

Anteeeksi, tänään minulla ei verso. Toivottavasti vielä jonakin päivänä.

ps. olen vastannut kysymyksiin mutta tuntuu julmalta julkaista ne ilman havainnollistavaa kuvamateriaalia.

12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. ha, Aappo! Hassua. Siinä kakussa on myös tennistä, hypotenuusaa ja kolme appelsiinia. Ainakin.

      Poista
  2. Oleellinen on hassu sana. Piti laittaa tää oleellinen asia ylös kalenteriin, etten unohda.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kaikki sanat on oikeesti ihan hassuja, niitä ei vaan huomaa!! Mutta hyvä että sinä huomasit tuon, minä en edes sitä.

      Poista
  3. ja tämän postauksen lukemisen jälkeen kävelin lähikauppaan ostamaan keltaista sukkalankaa ja kiivejä.

    VastaaPoista
  4. koin oleelliseksi ilmineerata että juuri tänään versoilit erityisen hauskan rönsyilevästi, minulle, raiteilla yhä ylivieskaa eksoottisempaan. ja muuten, sinun lukulomallas näyttää olevan juuri oikea funktio, nauti keväästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. minusta juuri eilen minun versoiluni oli varsin väkinäistä ja kuulostaakin siltä :----( kiitos kuitenkin. Lukuloman funktio tuntuu nyt juuri oikealta mutta pelottaa, että kirjoitusten jälkeen se ei tunnukaan siltä!

      Poista
  5. Mä rakastan sun kirjoitustyyliä! Ja koko blogia muutenkin :---)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voih mutta tässä kirjoituksessa tyyli oli kaukana ja sanat ei mitenkään sopineet peräkkäin ja kaikki vain tuntui takkuiselta! mutta kiitos nyt hirveästi kuuitenkin :----)

      Poista
  6. oi usva tää postaus sai mut niin hymyilemään, sillä vaikka kuinka pidän sn ottamista kuvista (ne on upeita!) niin parhautta ovat postaukset, joissa on myös paljon tekstiä, koska sulla on huisin kiva ja hieno tapa sanailla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ohhoh ihan hassua kun kaikki vaan kommentoi että mun versoilu on kivaa koska tässä mä vain halusin selittää mitä on tapahtunut enkä osannut edes muotoilla sitä sujuvasti!! mutta kiitos kuitenkin, yritän sanoa jotakin useamminkin :---)

      Poista