Sivut

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

je vous souhaite la pluie

aamulla oli valo,
kylmä mutta puhdas

sitä on ollut koko viikonlopun, sitä ja sitten minä. Valon kanssa kahdestaan oleminen on vapauttavaa, kukaan ei näe. Ja sitten miettii että miksi ei muka voisi aina olla näin - ihan niinkuin kukaan reagoisi yhtään enempää kuin valo.
Valo välillä hymyilee ja välillä katoaa kokonaan, on oleellinen asia niitä päiviä kun seurana on vain oma mieli. On ollut avartavaa.
Valoa ei pelkää, voisi lopettaa ihmistenkin pelkäämisen. Nekin useimmiten vain hymyilee tai katoaa kokonaan ja on oleellisia. Vaikka olenkin viime päivinä ajatellut että on ihan hyvä tietää viihtyvänsä helpommin itsensä seurassa kuin monien ihmisten, vielä voisi ymmärtää että kaikilla muillakin on erehtyväinen mieli. On helppoa ajatella että minä olen introvertti, tämä on ihan yhtä normaalia kuin kaikki muukin elämässä eli ei yhtään, mutta se on taas yksi rooli jossa astua ihmisten keskellä. En minä sellaista roolia tahallaan halua.

Olen vain miettinyt, että tältäkö se tuntuisi, jos ei yhtään ajattelisi mitä muut minusta ajattelevat. Tekisin vain. En välittäisi yhtään vaikka tavoitteet tippuisivat turhuudesta hyödyllisyyteen, täydellisyydestä oivaltavuuteen tai laudatureista magnoihin. Mutta jokin ajaa yhä vain huomaamaan jokaisen ympäröivän terävän silmän ja pettyneen sanan, ne joiden sävyt on täysin kuviteltuja.

Seuraavan viikon elän valosta, toivottavasti joistakin ihmisistä myös. Ehkä heidät voi yhdistää, ehkä laitan tummanharmaan baskerin päähän ja kerron olevani taiteilija ja niin kaikkien täytyy yhdistää itsensä valoon, koska eivät kehtaa olla ilkeitäkään. Taidan sanoa vaan että anteeksi kun vaivaan ja sitten ajattelin vaikka huomata etten ehkä edes vaivaa.

Siitä seuraavalla viikolla voisin alkaa hammasraudattomaksi lastenhoitajaksi. Tai matkalaukkuelämää viettäväksi kulkuriksi joka rientää kilometrien päähän viettämään pääsiäistä.

Roolienvaihto on kyllä vapauttavaakin. Ei tarvitse edes tietää kuka on, koska tiedostaa yrittävänsä olla ainakin joku joka ei ole ja hyväksyy sen. Itseään ei tarvitse löytää, pitää vain löytää jonkun tuntemattoman persoonallisuus, ja se onkin paljon helpompaa.

Huomenna loppuu eräs rooli myöskin, sen jälkeisen elämän olen nähnyt aina valoisana. Mutta en tiedä onko se, nyt kun se tulee. Huomenna näen.
valovaloajee
valoa1111
----------------------
Kirjoitin listalle kymmenen asiaa jotka minun täytyy kerrata ranskan kieliopista. En kerrannut yhtäkään. Puin päälle liian ison kuluneen trikoopaidan ja oranssit farkut ja hypin valkoisten seinien edessä, intiaanipäällikön sulkapäähine päässä ja ilman. Jäin tunneiksi selaamaan valokuvia ja niiden jälkeen aina uusia valokuvia, ja sitten luin vähän Tolkienia. Söin kolme kertaa päivässä lakritsijäätelöä ja viimeinen suupala oli aina pahaa. Nostin jalat keittiön pöydälle enkä pyyhkinyt sitä sen jälkeen, lojuin vain.

Mutta tuntuu sietämättömän ihanalta.
Kahdentoista tunnin päästä ei varmaankaan, mutta en jaksa välittää. Ehkä pekaanipähkinät auttaa.

13 kommenttia:

  1. Viisas teksti Usva, ihan oikeesti! Koska tossa on monta kohtaa, joihin samaistun paljonkin. Tämä on ehkäpä jopa suosikkijulkaisuni täällä. Olet muuten tosi nätti, vaikka sen olen tainnut kertoa ennenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :--) no tää oli vaan viikonlopun tuntemus. kun ajattelin vaan. sanoja olisi voinut hioa muttta onneksi joku ainakin ymmärsi! kiitos. :)

      Poista
  2. Jardins sous la Pluie--
    oletpas sopoooo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no ite oot! il ne pleut pas ici, mutta kesäsateita kyllä odotan

      Poista
  3. Kirjoitat ihanasti, suloisesti ja viisaasti.
    Paljon valoa valoa valoa. Toivon sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi kivaaa kuulla tuollaista noin hienolta ihmiseltä! sitä samaa. onneksi kevät ja valon määrä lisääntyy.

      Poista
  4. Sietämätön ihanuus on rauhatonta, mutta helpottavaakin joskus, jos on murehtinut turhan paljon. Valo on ihana, valo pitää kirjoittaa ensimmäisenä muistilistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin on, silloin alkaa miettiä että mitä olen unohtanut kun tuntuu näin hyvältä, mutta toisaalta ei haluakaan muistaa! muista valo. se on tärkeää

      Poista
  5. ♥ usva

    voin kokemuksella kertoa --kyllä se elämä on valoisaa

    mut: jos ei tunnu ihanalta enää niin yksi oranssi teekin voi auttaa

    mut2:, ,, valo näkee sut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. saaraaaaaAAAA kyllä, eilen pyöräilin mun lempikalliolle ja join vain teetä. Juuri Sitä Teetä. Mutta valo ei kerro...
      No on elämä ainakin joskus viikon päästä, silloin se on erittäin hienoa.

      ♥ nii

      Poista
  6. mietin, että seuraako se tuosta valosta että alkaa etsimään introvertismin olemusta vaiko siitä artikelista vai keväästä muuten vaan. (vai tommy hellstenistä)
    niin että kuinka monesti sosialismissa tulee vain selviydyttyä, vaikka ehkä siinä voisi elääkin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ! hei luitko sen artikkelin. se oli hieno.
      mutta niin, on kyllä ihan tyhmää että sosialismissa oletetaan elettävän koska maailma on vaan niin ulospäinsuuntautunut! toisaalta kyllä en usko että kukaan on täysin ekstro-intro-mikäään vaan ennemminkin on piirteitä jotka on vahvempia toisilla kuin toisilla, niin voisi yrittää vaan nauttia eikä vaan olla että minun ei tarvi tykkää tästä koska oon tällanen. tai voi vaikka olla vaan silleen että tämä on kivaa mutta joku muu ei.

      KUKA ON TOMMY HELLSTEN en ymmäärääää

      Poista
    2. joo, mutta ymmärsin sieltä vain ne vertit. jotkin viisaat ylioppineet voisivat vaikka käännyttää sen suomeksi, koska se oli niin valaiseva.
      tarkotatko että introekstroluokitteleminen on epäkivaa, koska sitten joutuu johonkin ryhmään ja varastaa sen tyylin kokonaisuutena eikä kuuntele ääniä. mutta hellstenin tommyn kirjoja lukien voi saada selvää jostain asioista esim elämästä ja esim paradokseista

      Poista