Sivut

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

horjun toisesta toiseen

vrava
lintu
tammisaari lainehti lauantaina
laituri1111
uneksin aika paljon
hetkistä ja ihmettelen miksi elämä on vain hektistä
sanoista jotka eivät vielä muodostu kirjaimista vaan ominaisuuksista, elävistä,
että olen se tyttö josta kirjoitan.

Välillä päätän että voin määritellä itseni dramaattisilla sanoilla, mutta sitten huomaan että en minä kerran ollutkaan sitä,
en minä ole koskaan sama koska koskaan en ole samassa tilanteessa,
ja lasken painon niille jotka rakentuvat viivoista, kirjaimista ja ehkä myös rajoista.

Ne maalaavat aivojani muutenkin paljon, joten hyvä päästää ne tännekin.
Voisin mennä tästä lukemaan kirjaa,
taas vaihteeksi.

eskapismi tuntuu elävän

tiistai 10. heinäkuuta 2012

kellun

ainakin kaksitoista aikaa katsoin vain muiden maailmaa, nyt ehkä voisin katsoa kissaani. Tai nuotteja joiden päälle kerääntyy kärpäsenraatoja tasaisessa rytmissä, sen melkein kuulee

mutta olen minä nauttinut. En jaksa luetella koska aktiviteeteilla ei oikeastaan ole väliä, on vain väliä mitä tunsin ja tunsin nautintoa vaikka väsyttääkin. Viidentenä yönä pääsin kotiin asti.
Erityisesti nautin Suomenlinnasta, kun
yksi täytti kahdeksantoista ja sai pimeyden jälkeen riippumaton
yksi soitti kitaraa ja toinen huilua onnitellessaan,
yksi juoksi kauppaan ostamaan ilmapalloja,
yksi söi kermavaahtoa pää alaspäin,
yksi keskusteli ranskaa sidottujen korvien ja Bachin taaksekin,
seitsemän hymyili.
pik
lotalota
kitarisa
elina
onpa kivaa elää kesäisin.

Pitää vain varoa ettei mene liian lähelle, muuten voi olla liian vaikeaa palata etelän janoiseen elämään.