Sivut

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

horjun toisesta toiseen

vrava
lintu
tammisaari lainehti lauantaina
laituri1111
uneksin aika paljon
hetkistä ja ihmettelen miksi elämä on vain hektistä
sanoista jotka eivät vielä muodostu kirjaimista vaan ominaisuuksista, elävistä,
että olen se tyttö josta kirjoitan.

Välillä päätän että voin määritellä itseni dramaattisilla sanoilla, mutta sitten huomaan että en minä kerran ollutkaan sitä,
en minä ole koskaan sama koska koskaan en ole samassa tilanteessa,
ja lasken painon niille jotka rakentuvat viivoista, kirjaimista ja ehkä myös rajoista.

Ne maalaavat aivojani muutenkin paljon, joten hyvä päästää ne tännekin.
Voisin mennä tästä lukemaan kirjaa,
taas vaihteeksi.

eskapismi tuntuu elävän

8 kommenttia:

  1. mulle tuli tuosta viimeisestä kuvasta jostain syystä hirveä ahdistus, että mitä jos sun puhelin putoaa veteen! :O toivottavasti ei pudonnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi, ihanaa että ihmiset kiinnittää huomiota noin arkipäiväiseenkin. Ei se tippunut, tosin kahden viikon päästä suomenlinnan kallioilla vastaavassa asetelmassa se kuoli :---D

      Poista
  2. hullaannuin sun kirjotelmista ja meinasin unohtaa sanoa että sinulle on haaste täällä; http://inspblogg.blogspot.fi/2012/08/haaste.html

    VastaaPoista
  3. mihin oot menny hei!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no ympäriinsä! Sosiaaliseen elämään (meni viikkoja niin etten ollut kotona yksin lähestulkoon ollenkaan) ja sitten Hankoon ja Tammisaareen ja Kökariin ja Tampereeseen ja Hämeenlinnaan esimerkiksikin. Tulen kyllä takaisin, tulen!

      Poista
    2. jee no kiva että joku vielä muistaa minut!

      Poista