Sivut

tiistai 14. elokuuta 2012

astellakin, ajatellakin

ehkä tästä lähtien kerron yhdestä seikkailusta päivässä. Ainakin viikon ajan, sen jälkeen tulee uusien seikkailujen aika ja seikkaillessa ei voi kertoa menneistä, tulevasta vain.

Olenkohan muumilaaksossa? Tuntuu välillä, että tuntemattoman kohtaamista ei voi välttää. Tänään minä olen yrittänyt olla rauhassa ja tehdä juuri niin kuin huvittaa, käydä keskellä päivää suihkussa ja soittaa kaksi tahtia Bachia ohikulkiessa. Mutta sekin tuntuu taas ihan uudelta, silmäni eivät enää hahmota seuraussuhteita tässä harmaaseinäisessä talossa, en voi ikinä aavistaa mitä seuraavaksi korvaani asetetaan.

Ja kas, päiväinen kävely metsässäkin muuttui seikkailuksi, ihmettelin sammalen tuntua jalkapohjissa ja hyppelin yli hämähäkinseittien hyräillen Mozartia ja poimin mustikoita varvuista. Hymyilin mutta hämmennyin sillä en lainkaan muistanut kuinka ihanaa tuollainen voi olla. Ja päätin että en aio unohtaa sitä tunnetta pitkään aikaan.
-----------------------------------
Nyt en keksi sanoja kuvaamaan elämää.
Sanat ovat niin pysyviä ja elämä vain kulkee.

Mutta,
eräänä iltana oli metsässä nuotiopiiri, ihmisiä vieri vieressä. Alinan syntymäpäivä, lämmintä valoa. Turvallisia sanoja, ja minä uskoin taas maailmaan.
Tänään muistin taas tuon, erään seikkailun kymmenistä, kun löysin kuvia.
Suurin osa kuvista oli tällaisia, tuollaista siellä olikin, pehmeää ja kaarevaa:
nuotiopiiri

mutta sitten siellä oli tämä.

Ja minulla tuli ikävä. Ihan hirveä ikävä, sellainen että haluaisi nähdä taas kaikki yhtäkkiset eleet, käsien huitaisut ja suupielien nousut, kuulla ne sanat jotka nousevat arvaamatta---
En tiedä mistä nuo vakavat katseet parhaiden ystävien kasvoilla kertovat,
en kuule sanoja,
mutta tätä kuvaa en vain meinaa kestää.
Olen katsonut sitä minuutteja mutta en voi lopettaa.
knuut ja lotta
Vaikka aina en usko tunteiden olemassaoloon, tänään uskon. Tänään ne näkyvät paljon oikeampina kuin  seinien värit tai etäisyydet kappaleiden välillä. Ne vain leijuvat ilmassa, täyttävät tilan niin etten meinaa nähdä konkreettista ympäristöäni niiden läpi-

Vaikka yleensä olen ollut toisinpäin.

Kiitos ja hyvää yötä, minä lähden kuuntelemaan musiikkia, ehkä se löytää tien aivoihini.

4 kommenttia: