Sivut

torstai 20. joulukuuta 2012

o magnum mysterium

Joulukuu.
Ihan pimeetä.

En oikein hallitse elämää. Tulin tänne, jotta voisin käpertyä nurkkiin tai lattiaa vasten, olla oma itseni ja irroittaa rihmastot muista päistä ja tolpista ja kattilankansista. Sitten unohdin, että silloin rakentelen taas omia todellisuuksiani ja luoliani joiden varjoja voisin ihailla. Todellisuus on oikeasti aika lämmin.
En luota muistiini enkä osaa kertoa tapahtuneesta mitään, enkä uskalla ajatella, koska olen niin monesti ajatellut väärin. Ihan kivaa kai...
Täällä on hyvä olla, kaikesta huolimatta. Tällä viikolla en huoli muusta kuin piparkakkutalosta ja muutamasta pölyhiukkasesta ja itsestäni. Teen sitä, mitä haluan tehdä, ehkä maailman vaikeimpia dilemmoja siis. Seuraukset on epäsuoria, joten kuvittelen että ne eivät ole olemassa, kuvittelen että se, miten minä asian ajattelen, vaikuttaa siihen, onko se olemassa. Käytän kolmannensadan pilkun ja punon sanoja ketjuun, sanoja enkä oikeita asioita.
Minä soittelen sitä mistä tulen onnellisimmaksi, luen öisin Palmgrenista ja temperamenttitutkimuksesta ja tulen iloiseksi kun innostus syttyy silmiin, maalaan hankoa ja honkia. Kirjoitan havaintoja kodista ja luokkatunneista ja itsensä tuntemisesta. Vastaan puhelimeen ehkä toisinaan ja kirjoitan joulukorttien taakse sen mitä ajattelen.
Oikeastaan voin hyvin. Jos ajattelen liian kokonaisia asioita, menen sekaisin, mutta onneksi aina voi hypätä nurkkaan ja katsella ornamenttiyksityiskohtia ja sinisen vaihtuvia sävyjä, unohtaa ne joista ei pidä tai ne joista ei tiedä. Täälläkin on kattilankansia.

Pimeys rauhoittaa. Ei näe liikaa.
miau
kynttilä
(Lumen valo sai näkemään kirkkautta! Mukaan kotiin sai kynttilänvaloakin. Lumen lumen valo valo neljästi ainakin. Menkää)
Pysähdyn aika usein ajattelemaan syksyä, se on ihan harmaa ja oranssi ja vihreä ja kaikki ne värit, jotka näin. Olen ollut siinä maailmanosassa, mutta kaikki muutkin ovat olleet jossakin.
Nyt uni painaa. Hyvää yötä, ehkä kerron vielä jotakin jostakin joskus, koska haluan oppia kirjoittamaan taas.