Sivut

tiistai 15. tammikuuta 2013

enää en kolise

ikkunastapieni
on tärkeää keskittyä tämän hetken omituisuuteen.
huomasin eräänä yönä että voi olla onnellinen. sitten heräsin ja astuin junaan. olen kävellyt ympäriinsä ja ollut onnellinen.
Yritän edelleen keksiä perusteluja elämäni sisällöille ja sanomilleni sanoille, mutta sitten iltaisin huomaa, että tunteet ovat olemassa. Että onnellisuus ei rakennu siitä, että saa tehtyä maailmasta perinpohjaisen analyysin ja löydettyä mahdollisimman paljon ristiriitoja siitä. Se on jossakin, missä voi viihtyä ja nähdä hyviä asioita. Tunteiden vahvuutta ei koskaan muista koska ne vain häilyy, ne voi latistaa ja sanojen merkityksen alentaa täysin mitättömäksi. Mutta sitten yhtäkkiä voikin tuntea, tuntea niin että huomaa kuinka absurdia koko ajattelu on. Asiat on kuitenkin. Voi myös tuntea
itsensä typeräksi. Nyt kyllä-- - - - voisin mennä tietämään lisää itsestäni eli siitä, joka on jäänyt harhakuvien vangiksi, joka lojuu mielellään merkitsemättömänä.
ikkunallapieni

2 kommenttia:

  1. Meni kauan hahmottaa, mitä kuvissa oikein on, ihanan epätodellinen tunnelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jee! se oli tarkoituskin. itse mietin jälkimmäisen kuvan kohdalla aina että hyppäisinkö vai en! Mutta valon reuna on hyvä paikka.

      Poista