Sivut

maanantai 28. tammikuuta 2013

perin hymyt

Maailmassa ei ole mitään mukavampaa kuin viihtyminen eikä mikään ole helpompaa.

Luulen että olen eksynyt!
Olen vähän etsiskellyt itseäni. Taidetalosta, sivujen välistä ja niistä jäljistä jotka jätän lumihankeen keskellä yötä. Auditorion pölyisiltä lattioilta ja muista ihmisistä, joiden huomasin olevani ihmisiä. Enkä koskaan ehdi nähdä itseäni, kasvot livahtavat selän eteen, niin julkeasti että kukaan ei uskalla sanoa virheitä. Kosketan piirteitä ja sitten kun yritän tarttua lyijykynään ja kertoa miltä tuntuu, en luota siihen että olen olemassa. Koskaan en ole nyt. 
Pimiöön muodostettiin nuoruus, siellä törmää omenoihin ja pleksilaseihin ja näkee peilissä vain sieniä. Varjot törmää tyhjyyteen ja verhon takana on vain valoa.
Mutta ehkä minä olen vain jotain ja sitten maailma törmää minuun. Repii nilkat rikki ja jättää koskematta oransseihin silmukoihin. En minä sille voi mitään, ja parempi olen tällaisena kuin jonakin muuna.

Tänään olen lapsi ja päässäni on kaksi lettiä.
Tänäänkin mietin ja yritän vastata niillekin, jotka tuntuvat julmilta. Mutta on tärkeää opetella ajattelemaan ennen kuin opettelee kaiken muun. Osaan jo kävellä omin jaloin, tännekin, kahdeksansadan kilometrin päähän. Ja voin elää, voin innostua ja tutkia ja seikkailla ja selvittää totuuksia sieltä täältä, journalismin oppikirjasta ja sunnuntaista. Sanovat että nuoruus kuuluu huumata, siispä annan luvan ja toivon että elämä on värikästä huomennakin.
Vaikka kuinka se lakkaisi olemastakaan?
lumessa koivu Minä elän ja olen huomannut sen tänä vuonna ainakin kolmekymmentä kertaa.
Iloitsen siitä joka päivä. Siitä että saan selvittää asioita ja elämää.- Kulkea täällä ilman että tiedän mitään, oikeudesta olla heikko. Siitä kuinka helppoa onkaan viihtyä, katsella violetinpunaisia taivaita ja huomata, että kannattaa hymyillä ja olla täällä.

Hyvää talvea 2012! Silloin en ollut löytänyt edes olemassaolon ihmeellisyyteen, spottivalojen hehkussa näin vain ylimääräisen lumen ja ne jotka eivät löytäneet perille.

8 kommenttia:

  1. nuo sun tekstit on semmosia, että haluaisin osata itekki kirjottaa samalla tavalla. päässä miljoona ajatusta, ideaa ja kaikkea, mutta paperilla - ei mitään. en edes sano että sun blogi on hienoin, kun toivon että uskot sen jo :))

    -s

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jee! kivaa! kiitos :----) mulla on sama olo, ja siksi kirjoitan. haluan päästää sanat ulos.

      Poista
  2. löydän teksteistä itseni. ero on, etten osaisi kertoa yhtä kauniisti. olet ihana.

    VastaaPoista
  3. Aina kun luen sun blogia niin tuntuu, että aika valuu niin nopeasti! Siitä on jo yli vuosi, kun ujona tulin juttelemaan sulle, enkä sitten oikeasti osannut sanoa muuta kuin joo mulla taitaa olla matikkaa ta joitain. Musta oli silti hirveen kivaa, että edes sanottiin jotain :) ja nyt lähtee jo seuraavatkon abit, voi apuaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oho!!! kas kas kas en edes muistanut tuota, se oli ihan joku eri elämä. Hauskaa että sekin on ollut olemassa :) viihdy sä siellä.

      Poista
  4. Olen täällä ankarasti pohdiskellut, millä tavoin haluan ilmiantaa olemassaoloni noin ihmeelliselle ja inspiroivalle otukselle. En saanut ainuttakaan mieltä valaisevaa ajatusta, mutta yhden asian haluan sulle kertoa:

    Usva, olet mielenkiintoinen ^.^

    VastaaPoista