Sivut

tiistai 26. maaliskuuta 2013

kivaa olla

perjantai-iltana menin nukkumaan kymmeneltä. Sitten soitin ystävälle ja sanoin että tulkaa hakemaan. Pyörin ympäri ja viihdyin ja yllätyin.
pyssy
ejjenna
nutturat
lottasuö
Oli kaunis olo. Vieläkin.
Käveltyäni kirjastossa kirkkailla lattioilla, hallitessani ajatukseni. Koottuani hiukseni nutturalle ja kirjoitettuani sanoja uuteen kirjaan, sen kannet hymyilee. Hengitettyäni.
Luettuani:
Siksi kirjoitin, muuttaakseni surun kaipuuksi, yksinäisyyden muistoiksi. Jotta voisin heittää tarinan virtaan kerrottuani sen itselleni. Niin minua oli kehottanut nainen, joka otti minut hoiviinsa. Sitten, pyhimyksen sanojen mukan, vesi voisi sammuttaa sen, minkä tuli oli kirjoittanut
*
Löydettyäni innon olla. Täälläkin minä.

Olen kiitollinen.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

kuvaavan kuvottavaa

akvarellini ovat surkuhupaisan huolettomia
olisinpa minäkin.
värit

Hienoja päiviä. Sellaisia kun pöydän pintaan roiskitut täplät tuntuvat paljon oikeammilta ja oivaltavemmilta kuin ne värit, joita yritän asetella huolellisesti tuntien ajan.
tuntuu että värit loppuu maailmasta kesken. Ihan kuin olisin unohtanut jonkin, vaikka luulisi että eivät ne noin vain kolmenkymmenen värinapin joukosta pääsisi häviämään. Ne ovat niin kovin konkreettisia. Mutta minun pääni, se ei pidä muistissa kuin yhden kerrallaan, niin ei mikään avaudu.

Välillä innostun ja sitten nauran, sillä ei kukaan tyhjässä talossa huolestu. Sitten hypähdän ja kun laskeudun takaisin, en muista mitä keksin. Mutta kyllä minä koko ajan huomaan asioita lisää. Silloin kun ei huimaa, kirjoitan ne ylös. Piirrän ja huomaan asiayhteyden, sen joka oli olemassa mutta jonka etäisyys pään sisällä oli krokotiilejä.
Nekin ovat niin samanlaisia.

Ehkä täytyisi mennä näkemään. Muuten unohdan mitä on olemassa.
Ehkä piirrän vain hevosia sitten.

Toivoisin vain, että en olisi niin
kärskä
muutoin viihdyn ihan tässäkin.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

jälleen

Tulin kotiin ajattelemaan. Monet sanoivat, että kannattaa vaan tehdä sitä joka tuntuu hauskalta, ja minä mietin mitä se tarkoittaa. Herättyäni huomaan, että olen taas jättänyt käteni kuivumaan, eivät ne tiedä muuta kuin kirjainten sijainnit ja valkoisten sivujen pinta-alat tätä menoa. Opetan niille vielä oranssit kuumailmapallot ja kriittisen ajattelun.

Eilen kävelin pois, enkä tiedä miltä se tuntui. Jätin monta ihmistä seinille ja naapuriin, mutta he ovatkin olemassa. Asioita on niin paljon, että silmissä vilisee. Kohta otan eteen tyhjän sivun ja piirrän siihen erilaisen.
kaihoti
Täällä seinät ovat vihreitä. Ei muista niin montaa, eikä tarvitse ajatella.

Älä ryhdy muusikoksi, ellei sinun ole pakko, sanovat viulistit.
Pitää haastatella kuvataiteilijoita.
Tai sitten pitää olla sellainen kuin haluaa, ja selvittää loputkin päivät elämästä että mitä haluaa.

Minä valun, mutta
voisinpa soljua taas.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

paatos

Tänään raivostuin aivokirjalleni
ja ympyröin sanat pilvireunuksilla, jotta maailma tuntuisi entistäkin surkuhupaisammalta.

Keskityin elämääni tunniksi. Kirjoitin neljä sivua taiteesta ja valokuvan merkityksestä minulle ja kasvamiselleni ja sitten söin purukumia. Viimeisen lauseen kohdalla riemuitsin. Kirjoitin, että iloitsen maailman suhteellisuudesta ja todellisuudessa iloitsin siitä, että minulla oli suhteellisuudesta selkeä ajatus, joka ei ollut suhteellinen lainkaan.
Käsite muuttui itseksensä. Sen jälkeen riemuitsin, koska olin hallinnut itseni. Järjestänyt ajatukseni ja saavuttanut miellyttävän tunnelman.
Ja niin kuljin taas ohi, tulen kyllä takaisinkin. Kun olen täällä ja näen vain kymmeneen, on helppo unohtaa muut ihmiset ja se kuinka sijoitan itseni pituusjärjestykseen, mutta kyllä tämä tästä. En minä koskaan pääse eroon siitä, että pitäisi olla parempi kuin hän ja he ja ne joista en edes tiedä. Yhteiskunta määrää niin, ja minä olen heikko ja haluankin olla.
Ja muistan aina olevani ihmeellinen,
sillä kaikki muutkin tuntuvat siltä.

Nyt menen etsimään otsaryppyjä, jotta näkisin, että tekin olette ihmisiä.
Haluaisin kirjoittaa tänne hetkistä ja siitä miksi olen. Mutta tuntuu, että ensin on asetettava kehykset, määriteltävä miljöö, ne ajatukset, joiden parissa kaikki tapahtui. Vaaleanpunaiset unelmat, kissanpentuja täynnä, ne jotka eivät ainakaan ole totta-
Huomenna hän tulee.

kieri
Hyvää iltaa, hyvää iltaa,
hyvää yhteishakua, hyvää elämää,
hyvää kuolemaa