Sivut

perjantai 5. huhtikuuta 2013

la la la la la

minä vain valun, alaspäin, syvemmälle, kohta kätenikin laahaavat maata.

Mietin jatkuvasti, että pitääkö tehdä vain sitä mitä ajautuu tekemään. Jos minä jätän itseni tähän ja katson mitä sitten tapahtuu, se tarkoittaa, että valun vain syvemmälle, niin ettette enää saa jalkojani irti näistä maalintahraisista lattioista. Luut muuttuvat raskaiksi. Mutta tässä on mukavaa. Maailmakin on turvallisen pieni, eihän minun tarvitse muistaa niitä jotka ulkona huhuilevat.
Mutta sitten, huomaan, se on vain hetkellistä. En kuitenkaan unohda muiden hetkien olemassaoloa ja ne on entistä vaikeampi löytää jos jään tähän. Onneksi kotoa ei ole pitkä matka autiotaloon, silloin voi muistaa: tätähän minä haluan, enpä tunne itseäni niin levottomaksikaan kun lasinsirut heijastelevat maailman valoa alituisen valppaina ja jalat saavat astella niin äänekkäästi kuin haluavat.

Mietin, pitääkö ajatella sitä, mikä määrä luovuutta minussa on. Mitan laidoista näkyy läpi ja ne tärisevät. Ja sitten, kun on tehnyt ja oivaltanut huomaa: ei mitään mittaa olekaan, on vain minä ja minun maailmani. Minun maailmani on suuri, se täyttää minun kaikki soluni. Kunhan etsin ne väylät, hion uomat, joista päästän itseni ulos, voin käyttää luovuutta. Ennen kaikkea kyse on siitä, etsinkö yhteyttä itseni ja kaikkien muiden välille, vaikka paperienkin.

Mietin, pitääkö ajatella, millainen elämäntapa on terveellinen. Taiteilijoilla on vaara tulla hulluiksi mutta opettajilla ei. Sitten huomaan, että kyllä minä olen ennenkin oppinut elämään oudoissa paikoissa, oppinut asioita joita voi tehdä.

Mietin, pitääkö miettiä, vai olisiko parempaa vain tehdä rohkeasti. Silloin varmasti löytäisi myös asioita joita ei näe täältä asti, täältä minne hautaudun ja auringonkin näkee vain välillä. Ei elämä ole kovin vaarallista, ja aina voi tulla takaisin.

Mietin myös, miksi käytän niin paljon sanaa pitää. Eikö maailma olekaan riippumaton.

Eilen menin autiotaloon, ja ajattelin: on kaunis valo.
Minusta tuntuu, että olen tässä:
mekkoko

nyt: yritän nähdä silmistänne oletteko heränneet
ja yritän nähdä kirjainten taakse
ja miettiä, mitä olen ja miten haluan kertoa itsestäni
ja ymmärtää mitä on valokuvaus.
*

Tulen takaisin sitten, kun annan itselleni luvan rentoutua. Yhdet ennakkotehtävät palautin jo, seuraavat keskiviikoksi ja viimeiset toukokuun puolessavälissä. Onneksi valo palaa sitä mukaa.
onneksi on ystäviä ja äiti, joka kuuntelee ja osaa lukea tehtävänantoja ja puhua suomen kieltä. Muuten hautautuisin.
Kiitos.

4 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cauno miksi poistit kommentin? :D ää en ehtiny vielä ymmärtää sitä kokonaan. mutta kivaa että terveellisyys on fyysinen ja psyykkinen termi. mä vaan mietin aina mikä on mielelle terveellistä mutta sitte syön sokeria kaikki päivät koska ajattelen että ruumiilla ei oo väliä. logiikaA!
      lisäksi mielestäni ei kannata odottaa että tulee viisaaksi ja elää vasta sitten. mutta on niin helppoa ajatella nii

      Poista