Sivut

lauantai 4. toukokuuta 2013

maailman ääressä

Tänään en tiennyt kuinka tekisin ennakkotehtäväni, sitten menin pyöräilemään.

Huomasin, että tänään voi kävellä ilman kenkiä ja lyödä varpaansa korkeisiin kallioihin. Istuin kalliolla samettihousuilla ja hiuksissa tuuli, tuntui että näin koko maailman.
Siellä me olimme. Minä iloitsin, sillä maailma oli kaunis vieläkin, vaikka välillä saatan unohtaa sen ja murehtia vain abstrakteja käsitteitä joiden luulen määrittävän elämääni. Käsitteitä jotka eivät kuulosta miltään, kun ne kuulee kymmenesti: teknoutopisti tai markkinointikanavana. Tai sitten mietin, mitä minusta ajatellaan yliopistolla tai missä ikinä kun olen näin valetunteellinen tarinoija, joka huijaa kaikkia yrittämällä valokuvata vaikka ei ole syytä.

Silloin on hyvä ottaa kamera käteen (tiputtaa se viiden metrin korkuiselta kalliolta, hups) ja lähteä kävelemään ja huomata, että tämä riittää. Minun tapaani olla kuuluu kamera ja maailman ihmettely. Se tapa millä teen sen, on aivan riittävä, sillä se on se, mikä minun sisältäni tulee. Tietenkin jos haluan kaupallistua, minun täytyy olla jotakin mitä muut haluavat. Mutta nyt minä voin olla juuri tätä, ja tähän kuuluu kamera.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Joskus minua epäilyttää, haluanko valokuvaa laisinkaan. Olenko halunnut sitä vain sen vuoksi, että on kivaa näperrellä, että saan huomiota, että ympäristöni on olettanut niin. Sen takia olen ollut hiljaa. Olen halunnut kuvata vain itselleni, kokeilla haluanko todella. Kyllä minä haluan. Vaikka minä en ole löytänyt luontaista olomuotoani heti, enkä osaa vielä nauttia kaikista tilanteista, joissa haluaisin valokuvata, olen löytämässä reittiäni enkä minä halua lähteä pois nyt.
Äiti täytti viisikymmentä ja minä valokuvasin. En stressannut, koska minun ei ollut pakko olla siellä ja kuvata. Minä vain halusin. Halusin saada hetket vangittua, nähdä valon, ilmeet, tilanteet ja kaiken kauneuden. Otin parempia kuvia kuin moneen kuukauteen ja ajattelin, että jos minä paineettomana pystyn tällaiseen, haluan kyllä siitä paineesta eroon täysin.
Huomasin, että en minä halua lopettaa valokuvaamista. Joskus vain on suorituspaineita, jotka hämärtävät tarkoitukseni - ei toisinpäin.
Toki taiteeseen liittyy se, että ilmaisee itseään niin, että se välittyy muille asti. Mutta minusta tuntuu, että oma itse löytyy vain silloin, kun tekee edes hetken itselleen.
minäjamaailma
nukkumassa1 Minusta tuntuu, että minä olen näissä kuvissa, minä ja maailma.
Olin läsnä.

Voisin mennä tuonne kalliolle aina, kun haluan muistaa, miltä elämä tuoksuu. Miltä sammal ja pöly tuntuvat kasvoilla ja miten maailma onkaan kummallisen värinen.

On kivaa olla olemassa.

14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. niin on! kun vain aina osaisi elää niin että sen muistaisi.

      Poista
  2. Hurjasti tulee kyllä vuoristoratafiilis tuon ensimmäisen kuvan sähkölangoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kivaa kun kerroit!!! koska mun mielestä on kivaa nähdä kuvassa vuoristorata enkä huomannut sitä itse.

      Poista
  3. //maailma on liian hieno paikka tuhlattavaksi paineeseen//

    VastaaPoista
  4. Kaunista, kauniita ajatuksia, kaunista kuvaa! Etenkin: "Mutta minusta tuntuu, että oma itse löytyy vain silloin, kun tekee edes hetken itselleen." Hyvin sanottu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) kiitos. minä en oikein osannut muodostaa ajatuksia eilen mutta kirjoitin vain suoraan sen mitä ajattelin.

      Poista
  5. Toi eka kuva on loistava! Ja viimeiseen lauseeeseen tiivistyy ehdottomasti kaikki tärkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos. :) se on asia joka pitäisi muistaa aina!!

      Poista
  6. Oi.
    Nämä viimeisimmät tekstisi ja kuvasi ovat olleet tavallistakin ilostuttavampia ihastuttavampia,
    kuvat erityisen hyvinkin kauniita.
    Nämä häikäiseviä, tässä näin.
    En voinut olla sanomatta, niin hienoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. on kivaa kuulla tällaista! kiitos vain. :----) mä tykkään näistä kuvista vaikka nää ei ole teknisesti laadukkaita, tuntuu että minä ja ajatukseni olemme näissä.

      Poista