Sivut

maanantai 13. toukokuuta 2013

siellä täällä

Paikkoja, joista pidän:

Keskiviikkona kävimme Emmassa ystävän kanssa pitkästä aikaa.
Emmaan on hyvä mennä ja ystäviä nähdä - on ilahduttavaa kuulla ääni, joka on ollut poissa vuoden, mutta joka on ihan yhtä elävä ja hypähtelevä.
Emmassa Per Maning oli huikea - muistutti, että valokuvan ei tarvitse olla spektaakkelimaista tai värikkäästi koristeltua, vaan yksinkertaisuus on monesti paljon vaikuttavampaa.
Keksiminen on eri asia kuin luominen. Välillä minua inhottaa, kun tuntuu että monet valokuvaajat yrittävät keksiä sisältöä kuvilleen, vaikka usein jokin intiaanipäähine tai kultakimalle ei tuo kuvalle mitään sisältöä, merkityksiä, vain kummallisen tunteen, että on yritetty keksiä jotakin tylsyyden poissapitämiseksi. Toki usein tulee sisältöä yllättävistä elementeistä, mutta erikoisuuden tuominen sinänsä ei mielestäni nosta valokuvan arvoa.
Per Maningin kuvissa eläimet ja ihmiset olivat läsnä.
Läsnäolo on niin kummallinen asia että se ihastuttaa - aina siitä huomaa jotakin uutta.
Kerran lähdin pyöräilemään Zupan kanssa ja yritin kuvata Zupan persoonan. Oli kivaa kokeilla eri näkökulmia, kokeilla mikä tuo Zupan pysäytettyyn valokuvaan silloinkin kun se on jo rynnännyt puiden väliin metsästämään kuvitteellisia jäniksiä.
zupahaistelele
zupakatsoo
zuppaloukussa
Mielestäni Zuppa näyttää tältä (paitsi ei viimeiseltä kuvalta, sillä autoon se tulee vain äitienpäivinä kun koko perhe lähtee kotoa eikä se halua jäädä yksin). Jännittävää että koirankin kanssa katsekontakti ja ilmeet vaikuttavat niin paljon.
-------------------------------------------------------------------------------------------------
Perjantaina olin kirjastossa lukemassa ja sitten tuli nälkä. Menin veripalveluun, ja:
veripalvelu
On yllättävän kivaa ottaa kuvia älyttömällä puhelimella!!
Aina kun olen ollut Veripalvelussa, on ollut seesteää ja valoisaa. Konsepti on hyvä: kaikki tulevat vapaaehtoisesti, joten kukaan ei valita ajanhukasta tai inhottavuudesta. Minä saan maitokaakaota, mandariineja, hymyjä henkilökunnalta ja hyvän mielen auttamisesta, ja veren taas saa joku joka sitä tarvitsee. En uskalla vieläkään katsoa neulaan ja kotiin pyöräillessä käsi tuntuu hieman ontolta, mutta silti on olo on ihan keltainen.
Ainakin Sanomatalon pisteessä ilmapiiri on ihanan veikeä! Hah, tuo on yksi mun lempikahviloista. Menee yhtä kauan kuin lounastauossa yleensäkin, mutta tuo on ilmaista ja avuksi monille.
:-----------------------------)

Hassua kertoa näin konkreettisista asioista.

Äää. Kuinka olisin, kuinka keksisin otsikoita, kuinka osaisin vielä lukea tekstejä yhtä hyvin kuin viime vuonna, kuinka osaisin tiivistää sanottavani tarpeeksi konkreettisesti mutta haluamiani teemoja sisältäviksi, kuinka omaksuisin kuusi artikkelia ulkoa kahdessa vuorokaudessa, kuinka muistaisin kaiken, kuinka eläisin

mutta joka tapauksessa on kai hyvä olla. Hyvyys vain lisääntyisi.

4 kommenttia:

  1. Ihanaa kun oot nyt postaillu usein, olikin vähän ikävä näitä sun kirjotuksia :)

    VastaaPoista