Sivut

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

upotettuja äänteitä

Välillä tekee mieli huutaa. Huutaa, että en minä huuda, kuuletteko!
taikuri
En minä halua hätkähdyttää, huutaa niin valtavia kiviä ulos suustani että lyön naamanne mustelmille ja silmänalusenne valkoisiksi. En minä etsi virheitä ja pahaa oloa, rauhaa vain. En pahuutta vaan hyvyyttä. Kuulkaa!
Huutaa, että maailma on tulisoihduissa ja te kaikki olette aivan ihmeitä täynnä, katsokaa.
Huutaa, että en minä pärjää yksin, minun todellisuuteni sortuu jos ette pidä reunoistani kiinni. Syksy näyttää pehmeältä, ystävien olkapäiltä, siltä ettei minun anneta hukkua.
Haluan huutaa, sillä tuntuu että sanomatta jääneet asiat poukkoilevat sisälläni terävinä. Onneksi voi täyttää itsensä jalkoja myöten syömällä hieman hurskaita suklaakakkuja lounaaksi ja juomalla vihreää teetä pitkin öitä väritellen värityskirjaa mustan eri sävyillä huolellisesti. Ne pehmentävät ainakin aivoni jos eivät ruumista.
valoaavaruudessa
Joinakin öinä todellisuus tuntuu niin epätodelliselta etten malta nukahtaa, ihailen yllä kohoavia tähtikuvioita ja unelmia, ristin sormeni ja tunnen sydämen sykkeen niissä, ne pomppii vatsalla. Kolisen yläsängyssä niin kovaa että Saara ei voinut nukkua. Kaikki vain järjestyy, asunto ja oikea koulupaikka ja vihani elektroniikkaan ja olemisen tavat, ja suunnitelmat näyttää ihan sympaattisilta ja pyöreiltä ja vihreiltä (en tiedä vielä mistään muusta kuin taloni vieressä kasvavista puista ja vihreästä pyöreästä räsymatosta jonka vien mukanani Tampereelle).
Naurattaa kun tajusin yksi päivä, että mun elämä näyttää varmaan tosi hyvin onnistuvalta jos oikein kaukaa katsoo. Pääsen kouluihin ja asun ystävien kanssa keltaisessa puutalossa Tammisaaressa ja saan ihanan kämppiksen heti kun lähetän yhden facebook-viestin ja saan kuvauskeikkoja joista oikeasti tykkään ja matkustan perheeni kanssa Italiaan ja plaa plaa. Olen entistä vakuuttuneempi että materialismi on ihan karmeaa.
Tämän kaiken haluan huutaa, huutaa jalkani altani.

Onneksi tänään näytän Bellatrix Lestrangelta ja voin kirkua lujaa.
hyvää Harry Potterin syntymäpäivää!

4 kommenttia:

  1. Usvaaaaaaa!!!!!!! Naurattaaa. Jee

    VastaaPoista
  2. Sun elämä on minulle näyttänyt aina hyvin ihanalta ja kauniilta. Mutta ehkä se on sinun -ja myös monien muiden- blogien viehätys. Onnea koulusta ja asunnosta, jotkut asiat järjestyy helpommin, olen huomannut sen itsekin. Toisia asioita taas pitää järjestellä itse ihan kauheasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mm, se on hassua! Että jotkut asiat on onnellisuuden symboleita, että niistä kertoessa syntyy mielikuvia onnellisuudesta. Kun en mä tiedä että lisääkö mikään onnellisuutta säntillisesti - toki se että tietää että koskaan ei enää tarvi elää tuskaista ja epävarmaa kevättä tai se että on oikeus olla lämmössä on kivaa, , , mutta en tiiä, en mä koe että mun elämäni olisi yhtään parempaa jonkun aineellisen ominaisuuden takia. Onnellisimpia hetkiä tulee silloin kun osaa nähdä kauniisti.

      Poista