Sivut

torstai 11. heinäkuuta 2013

vedenvalkoinen

Eilen Tammisaaressa satoi. Kaikki virtasi ympäriinsä,
sade pitkin koiran nenää,
sanat silmistä silmiin,
sitruunakakku suuhun,
minun kasvoni taivaaseen joka oli juuri sopivan kirkas.

Me pysyimme yhdessä, koska satoi.

Oli ihmeellisen väristä. Tänään paistoi tuulta ja aurinkoa ja ostin vihreän juustohöylän, yhtä haalean kuin koko maailma nyt.
koiraepäilee
elinasateenvarjolla
lautainen
lottamusli
Välillä Tammisaari näyttää ihan harmaalta, mutta sitten on kivaa kun voi mennä roskakatokseen ja huomata että elämä on hassu. Nyt kaikki nappaavat sokeria kulkiessaan keittiön läpi (keittiön läpi ei kyllä pääse kulkemaan minnekään paitsi hakemaan sokeria) ja kun miettii, miten ilmaisen sokerin vaivihkaisen syömisen saisi lopetettua, on kivaa pureskella samalla suklaapatukoita.dyykknuut
knuutjasuklaa
hah. Kohta menen tuntemattomaan,
tuttuun,
elämä taitaa olla samaa kaikkialla, myös Italiassa?

4 kommenttia:

  1. sanat eivät kehuihin riitä. sanon vain ihailevani lahjakkuuttasi. ja pitäväni kuvista ja teksteistä. keep going niin kauan ja sen verran kuin maistuu. hymyjä lähetän

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jee ! toivon että joskus vielä osaan paremmin. :) mutta kiitos kuitenkin

      Poista
  2. mikäli osasin oikein lukea tekstiäsi, niin oletko menossa italiaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo menin ja sitten tulin takaisin. :)

      Poista