Sivut

maanantai 5. elokuuta 2013

säikyin sävyjä

kun vain muistaisin, että oikeasti ihmiset ovat tällaisia:
palataivasta-pieni
(pilviveikkoja)

yöllä heräilin ajattelemaan että mä en halua mennä kuvaamaan mitään, mä en pysty, mun psyyke ei kestä.
Sitten menin isän kyydillä Vantaankoskelle ja kättelin ihmisiä joilla oli hienot nimet ja hienot työhistoriat ja hienot huolettomat hiukset. Ne sanoi että ihana paikka, ihanaa kun tulit, ihanaa kun olet mukana tässä. Minä olin häkeltynyt enkä edes muistanut sanoa että tehän olette niitä ihmeellisiä. Lähetin muutaman tunnin kuluttua tekstiviestin jossa luki kiitos.

Tajusin että ei heillä ole mitään ihmeellisiä kykyjä hallita maailmaa: he vain päättivät kertoa valosta jonka näkivät maailmassa. He hymyilivät ja muistivat rohkaista, kysyä miltä tuntuu, huutaa ääneen että tämä kaikki on ihan mahtavaa. On paljon helpompaa nähdä oma valo kun joku osoittaa, että kas, korvalehtesi välkkyy.

onko elämä oikeasti vain niin yksinkertaista?
Tein juuri vahingossa kuvan jossa sataa valoa ja odotan että asun vain yhdellä paikkakunnalla jotta voin askarrella, jotta ajatukseni eivät ole ympäriinsä Tammisaaressa ja Espoossa vaan voin heittää ne vain papereille, niin ettei pää puhkea.

valoa valoa (valoa)

6 kommenttia:

  1. yksinkertaista, kaksinkertaista, kolminkertaista, yksinkertaista, yksinkertaista

    musta taivas, tähtiä, tähtiä, tähtiä, niitä on monta,
    ihmisiäkin on

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Siirrän huomioni. Yön mustuudesta tähtien valoon. Harhautan oman tietoisuuteni. Katseeni on tähdätty ylhäälle, yksinäisyyteen. Mutta etenkin toiseen suuntaan. Yksinäisyyden tunteesta siihen, mikä on ulkopuolella. Siirrän huomioni pois siitä, että olen vangittu itseeni, suruihin ja iloihin, jotka määrittävät Peter Finøn ja jotka sisältyvät jokaisen ihmisen elämään kuin pienet kelluvat saaret. Niistä saarista minä siirrän huomioni siihen, missä saaret kelluvat.
      Muuta en tee. Saman voi tehdä kuka tahansa. En muuta mitään. En yritä karkottaa yksinäisyyttä. Minä vain päästän irti hänestä."

      Poista
    2. "Mutta ajatuksemme jauhavat yhä. Se juuri on ongelmana. Kaikki tutkimukset, mukaan lukien Tilten ja minun tekemät, osoittavat suurten mystikkojen kautta aikojen painottaneen, että me olemme ajatustehtaita, joiden koneet eivät koskaan seiso, eikä siinä lakkaamattomassa konemelussa voi kuulla, saattaisiko hiljaisuus kätkeä itseensä edes alkuhenkäyksen vastauksesta hiukan suurmpiin kysymyksiin, kuten esimerkiksi miksi olemme tulleet tähän maailmaan ja miksi meidän on taas poistuttava täältä ja miksi joku juuri nyt jyskyttää meidän oveemme?"

      Poista
    3. "Tilten perusteelliset tutkimukset, ja minun omani, paljastavat että kaikki suuret mystikot ovat osoittaneet taukoa ja sanoneet sen tarjoavan ainutlaatuisen mahdollisuuden tajuta, että ihminen luo itse huolensa ja on vain yksi paikka, missä huoliltaan voi olla rauhassa, ja se paikka on tässä ja nyt."

      !

      Poista