Sivut

torstai 1. elokuuta 2013

täällä tuulee

On niin vaivalloista kertoa itselleen kuka on, että en meinaa jaksaa piirrellä tänne kauniita kuvia itsestäni. En pysty kantamaan muita, kaikki käteni kuluvat siihen että halaan itseäni, puristan että en ala murentua. Toisaalta jos käpertyy liiaksi, voi katketa tai muuttua Klonkuksi.
valovaloavaloa
maalasin talvella kolme maalausta, joissa näkyi suhteeni muihin ihmisiin. Maalaan neljännenkin, lopullisen totuuden kaikesta, heti kun ymmärrän mikä se on. Varmaan huomenna.
Joskus kaikkialla on kasvoja mutta en tiedä onko nekin naamareita ja toisinaan kaikki vaan vilisevät sinisenä ja tehokkaana ja määrätietoisena ohi, niin että itse on ainoa joka tuijottaa punakkakasvoisena kohti maailmaa ja kysyy: mitä tapahtuu.

Olen ollut tänä kesänä paljon ihmisten kanssa, mutta tuntuu että olen taas kuusitoistavuotias ja varon ihan liikaa mitä saa sanoa ja mitä ei. Kommunikaatio on ihan hämärä asia. Mutta tuntuu, että näytän ihan eriltä ulkoa ja sisältä, tai mistä sitä tietää, kun ei kuitenkaan molempia näe yhtä aikaa. Kun olen kerta ruvennut rakentamaan, miksen sitten tekisi sellaista julkisivua jonka kaikki hyväksyvät, ei liian huteraa, ei liian terävää. Kyllä ainekset riittävät.

Olen sitonut itseni voimakkaasti kiinni. Jos katkaisen yhden langan, kaikki putoavat. Au!

Tätäkään tekstiä en voinut kirjoittaa suoraan, sillä pelkään.
verhovetakana
(moikka moi vaan! ei mulla muuta)
(oonkohan syyntakeeton)
(onko todellisuudessa kyse vain siitä tuleeko hyväksytyksi)
(vois mennä nukkumaan)
(olen niin epicmelancholicsademotionalgirl_94 että naurattaa melkeen. Mutta ei minun tarvitse ajatella, että on tyhmää haluta tulla nähdyksi sellaisena. Näyttää mitä olen)

2 kommenttia:

  1. Älä muutu Klonkuksi! Mulla on jo yksi työkaveri-Klonkku ja se on ihan liikaa.
    Mieki olen hukassa ja eksyksissä mutta ei se haittaa. Eiköhän tästä joskus valaistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin! Ja Hukkakin on paikka olla. :----) valoa on kaikkialla

      Poista