Sivut

perjantai 8. marraskuuta 2013

olisipa syöveri

tänään,
hetkellinen näkymä kun pyöräilin: kyllä maailma on kirkas sittenkin.
Häikäisee niin, että meinaan pyöräillä kapeilla kävelyteillä lenkkeilevien mummojen yli ja pylväitä päin.

Tänään ajattelin, ja Juha Itkonen ja Joel Haahtela ajattelivat joskus aiemmin:
zuppa
Yläkerrasta kuuluu kolinaa, nainen joka ei koskaan nuku. Minäkään en saa unta. Ajatukseni ovat muualla ja muistelen kesää ennen kuin Jan tapasi vaimonsa. Meidän täytyy muuttaa maailmaa, Jan sanoi. On taisteltava joka hetki epäoikeudenmukaisuutta vastaan, osoitettava ihmisille heidän olemassaolonsa tarkoitus. Sitten hän käveli sillankaarta pitkin, tasapainoili kapealla kaiteella ja alla virtasi musta vesi. Oli aamuyö ja pelkäsin. En ymmärtänyt miten maailma muuttuisi jos Jan putoaisi veteen. Enkä minä sitä paitsi tiennyt mikä oli olemassaolon tarkoitus tai miten osoittaa se ihmisille. Halusin vain nähdä maailman.
(Joel Haahtela: Elena)
kuiska
Lapsinainen oli lapsi vasta mutta riittikö se suojelemaan sitä siltä, mielettömyyden tunteelta, joka tuli kun Jumala veti maton jalkojen alta ja ihminen oli äkkiä maailmassa yksin, toisella planeetalla, joka kuitenkin järjettömästi oli sama, samat ihmiset sama aurinko samat talot samat seinät, sama jokapäiväinen tarve ahtaa ruokaa sisäänsä ettei elämä loppuisi vaikkei sillä enää ollut yhtään mitään väliä.
Se mitä kannoin sisälläni ei mahtunut sinne. Se liikkui minussa ja raivasi kaiken tieltään, söi ihmisen jonka tunsin. En oikein edes muistanut itseäni ennen, lyhyessä ajassa minulle oli tapahtunut niin paljon ja niin vähän hyvää. Katsoin ympärilleni enkä nähnyt mitään mihin tarttua, kaikki huoneessa oli tilapäistä ja vierasta. Vihasin valoa, todella vihasin sitä - olin nukkunut ohi lyhyen pimeän ja päivä oli taas keskellä yötä, maailma suistunut raiteiltaan. Polvistuin matolle sänkyjen väliin ja kohotin käteni kohti harmaata kattoa, anoin Jumalalta apua, mutta ehkä olin jo silloin armon ulottumattomissa, ehkä Jumala uskoi herättävänsä minut varmemmin pysymällä hiljaa.
(Juha Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä)

2 kommenttia: