Sivut

torstai 19. joulukuuta 2013

kovin palavaa

Pilvinen sää on ihanteellinen valokuvaukseen, sanovat viisaat, sillä se pehmentää valoa ja varjoja.

Mun mielestä aurinko tekee kaikesta kauniimpaa.
Eilen harmaanvihreässä metsässä kävellessäni aurinko paistoi lukiorakennuksen ylitse, keltaisena, niin että sen varmasti huomasi. Se paistoi paksun hiusverhon läpi, suoraan silmään. Ajattelin hyviä ajatuksia.

Mutta huomasi auringon keskellä kesääkin.
valovälkkyy-pieni
sateenvarjoaappo-pieni
Pohjoisessa aurinko laski voimakkaan oranssina. Se värjäsi oranssiksi hiuspilvet ja ystävien olalle lasketut kämmenet. Kauniita hetkiä.

Nyt on joulukuu ja minä haalin huoneeseeni oransseja lakanoita ja oransseja mekkoja ja toivon, että aurinko palaa.

4 kommenttia:

  1. mulle tulee aina semmonen, semmonen vaa-aaau -olo (jota ei ees voi sanoin kertoa), ku luen näitä sun juttuja. oot mahtava! tiiätkö, että täältä sun blogista saa aina mielettömän ison määrän iloa? :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu tosi kummalliselta että täältä voi saada iloa, mutta hyvä jos voi!! Kiitos ja onnellisuutta sinulle.

      Poista
  2. Tämä on valtavan kaunis blogi. Nämä kuvat ja sanat ja kaikki pakottavat jäämään ja katsomaan ja en kestä! Sitten tekisi mieli vain palvoa ja kadehtia ja aa, vaikka tiedän, ettei kumpikaan kannata. Mutta halusin sanoa, että olet kaunis ja maailma on myös!

    VastaaPoista