Sivut

perjantai 3. tammikuuta 2014

aika pimeää

Kun vuosi 2013 alkoi, nojailin kotona kirjahyllyihin ja mietin, kuinka ei voi yhtään tietää, mitä asioita tulee ajattelemaan. Mietin, minne kaikki sinkoutuvat.
Lopulta kuitenkin samat ihmiset istuivat kinuskinvärisen keittiönpöydän ääressä Hangossa. Ja muutama muukin.

Rakastin merta, dyykkasin kinuskikakkua, luin alkovissa kirjoja jouluvalot päässäni.

Kun vuosi vaihtui, taivaalla leijui punainen silmä joka kulki yli Hangon. Taivas välähteli ja pitkien puiden lomasta kuului pauketta. Tuntui ydinsodalta. Istuin tykin juurella kalliolla ja villakangastakin läpi tuuli. 
Juoksin pimeän metsän läpi helikopterin laskeutumispaikalle. Luotin maahan, tömähtelin kallioon ja juuriin. Käännyin välillä kuuntelemaan, missä ystävät tulevat.
Kävelimme pitkälle Taikavuorilla. Paikkaan, johon kaupungin valot eivät enää näkyneet. Oli vain mustan eri sävyjä ja valkoisia vaahtopäitä. Majakan valo rannan toiselta puolelta oli kirkas.
meri
maa
Sitten menin kolmen ystävän kanssa pieneen alkoviin höpöttämään kahvinmakuisia lauseita. Tein lupauksia eläinten syömisestä ja vaatteiden ostamisesta ja hyväksymisestä ja sellaisesta.

Kerron niistä valoisista hetkistä myöhemmin.

En osannut sanoa äidille mitä teimme päivisin, mutta kerroin että öisin ratkoimme ongelmia.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämä vuosi tuntuu houkuttelevalta. Toivottavasti huomennakin. Silloin katselen etsimen läpi vieraassa kirkossa ja yritän miettiä, mitkä asetelmat ovat ikuisuuden arvoisia.

Hyvää vuotta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti