Sivut

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

tätä on nyt

Tänään istuin oranssilla sohvalla suitsukkeentuoksuisessa asunnossa
ja haasteltava kertoi, kuinka liika rationalisointi ei johda mihinkään.
On kivaa olla kuvajournalismin opiskelija, jos se tarkoittaa, että menen bussilla kaupungin toiselle laidalle, juon rooibosta ja valokuvaan puuhun kiipeävää äänitaiteilijaa.

Pyöräilin äkkiä keskustasta kotiin, mutta seinien ulkopuolella oli niin helppo hengittää, että käännyin kotitiellä ympäri ja menin rantaan. Hengitin vähän lisää, kunnes ilmasta tuli tummansinistä ja lopulta mustaa.

Otin kuvan siitä, joka teki tämän kaiken.
Tampereella näytän nörtiltä tai graafiselta suunnittelijalta, mutta eksyneeltä en niin paljoa. Näen tienviitat ja bussien numerot.
onki_niemi
silmälasit
Teki mieli vain kuvata tämä aika. Tänään, tammikuun kahdeksantena päivänä, Onkiniemen kalliot olivat keltavihreän sammalen peitossa enkä nähnyt Näsinneulaa sumulta. Minä hypin kallioilla ja pää oli selkeämpi kuin aikoihin.
polkuja
näsinneula
Voisi muistaa, että ovesta pääsee ulos.

6 kommenttia:

  1. Sinulla on tosi hieno taito kirjoittaa, harvoin pysähtyy näin ajatuksella lukemaan! Ja ihanat rillit, ihastuin! 8)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kivaa jos pysähdyit. Kiitos! Rillit on vähän kummat mutta tykkään elää niiden kanssa aina välillä.

      Poista
  2. Minä olen nähnyt, kun sinä ajat ohitseni pyörällä ja käännyt katsomaan jotakin, täällä Tampereella. Se tapahtui jo syksyllä, tuli nyt mieleen.

    Tänään katselin lokkeja taivaalla, kuinka ne kiersivät kehää sumussa, välillä kadoten valkoiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai! Käännyn aika usein katsomaan kauniita ihmisiä. Sitten meinaan ajaa toisten päälle.

      Maailma on kiva.

      Poista
  3. Oot paras nörtti! Onko tuolla kallioita??? Ja vettä. Toivoo knuut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On! Siellä on kuulasta hyvin usein. Toivoo Usva

      Poista