Sivut

lauantai 22. helmikuuta 2014

mene ikkunasta, se on auki

Kesällä annoin itseni olla vaatimuksista vapaa viikon ajan.
Enimmäkseen istuskelin järven rannalla Italiassa.

Siellä näytti mielenrauhalta.
mielenrauhaaaa
Mutta olo on tuollainen myös tänään. Avasin oven.
Kävin juoksemassa metsässä, jonne en mene ikinä, vaikka sinne on matkaa puoli kilometriä. Löysin sumuisia maisemia, koiranulkoiluttajien hymyjä ja rähjääntyneitä autiotaloja. Hengitin valoa ja halusin sanoa kaikille ihmisille, että menkää ulos.
Huomasin, että ei ole kiire minnekään. Minulla on vapaus valita mitä teen.
Voin käydä uimahallissa, maalata, upota kirjoihin, viettää kolme tuntia ruokalassa keskustellen, letittää tukkaa yksin kotona perjantai-iltana ja ihailla kirkasta taivasta, joka heijastuu vihreälle päiväpeitolle. Niin on hyvä.
Aina tuntuu että pitäisi olla vähän varuillaan. Pitäisi hallita kaikkea, ohjailla tapahtumat selkeisiin uomiin. Maailma ei mene kuitenkaan rikki vaikka irroittaisin katseeni. Ei vaikka taloni alla räjäytellään tunnelia ja toisinaan sydän räjähtää. Ihmiset jatkavat kulkemista kiertoradoillaan ja aurinko pysyy taivaalla.
Kun en katso jokaiseen suuntaan ja vilkuile niskan taakse joka hetki, voin keskittyä siihen mikä on tärkeää.
(Kaikkeen?)

"Ihmiselle on väsätty niin laaja pää, että sinne voi hävitä, siis sinne pään sisään", sanoi Alfred Supinen Kari Hotakaisen Ihmisen osassa.
"Entä jos tämän epäsuhdan korjaaminen on avain kaikkeen? Että kykenemme unelmoimaan ja tekemään rinta rinnan, samanaikaisesti", sanoi Saku Tuominen kirjassaan Hyvä elämä - lyhyt oppimäärä.
"Valoa valoa valoa", sanoin minä päiväkirjalleni eilen.
mielenrauha
Toivon jokaiselle rauhaa.

otsikon antoi ystäväni Lotta, joka puhuu sanoilla.

10 kommenttia: