Sivut

lauantai 8. helmikuuta 2014

tämä talvi

katse
Kun elämä tuntuu mutkikkaalta,
ensimmäiseksi kadotan värit ja hankin mustia, valkoisia ja pölynvärisiä mielipiteitä.

Siivosin.
Löysin lattialtani öljyvärit pahvipaketissa. On tuntunut mahdottomalta maalata. Kadotin luovuuden, kun yritin kelvata toisille. Tuntuu että en voi kokeilla mitään korkealentoista, koska onnistuminen on tärkeintä.
Minun pitää maalata kesäkodin vuokranantajalle, enkä anna itselleni lupaa maalata mitään ennen sitä. Minun pitäisi luoda, ja luomisen pakko on ristiriitaista.
Sekoitin paletilla ruosteenoranssia ja siniharmaata. Vedin siveltimellä vetoja entisten päälle, ne sopivat paikoilleen. Maalasin kasvot sormet sinisenä ja posket punaisena.
Järjestin kirjahyllyn värijärjestykseen ja matkustin Helsinkiin valokuvaamaan trooppista puutarhaa.
Kotona katselen kameran läpi pikkuveljeä ja kissaa oranssissa huoneessa.
Virtaan hiljalleen kohti värejä.

Unelmat ovat edelleen värikkäämpiä kuin tämä päivä.
Mutta mustavalkoisuuskin tuntuu hyvin kauniilta, kun se ei ole ainoa mitä on.

6 kommenttia:

  1. Voi kuinka pidänkään tavastasi kirjoittaa! Ihania asioita olet tehnyt. :) Ja mustavalkoisuus on kaunista, ja toisinaan tarpeellista, joskus muut värit vievät liikaa huomiota itse asiasta ja toisaalta mustavalkoiset kaudet auttavat näkemään muut värit taas kirkkaampina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ! Hmm niin, totta. Mutta silloin kun ei näe mitään muuta, tarpeellisuus ei auta!

      Poista
  2. Ensimmäinen virke pysäytti heti. Hieno. Hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. Hassua! Poimin sen vain aivokirjastani.

      Poista