Sivut

maanantai 24. helmikuuta 2014

yliopistosta ja superihmisistä

Tähän aikaan vuodesta koulut julkaisevat hakuoppaita ja käskevät kunkin rakentaa unelman.
Päät täyttyvät horjuvista kuvitelmista, joiden pelätään olevan liian mahtipontisia.
Itse ainakin viime keväänä istuin kirjaston lukusalissa pääsykoekirja edessäni, pureskelin kyniä ja mietin mitä mistään tulee.

Tulin sitten Tampereen yliopistoon kuvajournalismin linjalle. Joillakin on varmaan unelmissa tämä yliopisto. Kun itse yritin tehdä järkeviä valintoja viime vuonna, olisin kaivannut että joku kertoisi enemmän opiskelusta. Siksi ajattelin kirjoittaa vähän!

En osaa sanoa koulustamme paljoa, koska kuvallinen opetus alkaa vasta toisena vuonna. Siksi kannattaa olla kiinnostunut myös median analysoinnista ja teoriapainotteisista luennoista. Journalismikursseilla on inspiroivia opettajia ja täällä saa lukea suunnilleen mitä tahansa sivuaineita. Koulukaverit on värikkäitä. Välillä tuntuu, että yliopisto tappaa luovuuden, kun käsketään ajattelemaan mediajärjestelmiä sen sisältöjen sijaan. Toisaalta monet sanovat, että tämä on vain ekan vuoden kärsimystä.

Jos saisin antaa ihmisille yhden neuvon pääsykokeisiin, sanoisin, että älkää kuvitelko, että on olemassa superihmis-kategoria, josta kouluun pääsevät valitaan. Sitä ei ole. Kun katsoo vähän lähempää, huomaa, että kaikki katsovat nimilistoja peläten, tippuuko seuraavassa vaiheessa.
Kun suhtautuu muihin ihmisiin ihmisinä, ei myöskään ajaudu kilpailuun yksin vieraassa kaupungissa muuta maailmaa vastaan. Kun hain Lahden muotoiluinstituuttiin toisen kerran viime keväänä, ajattelin että onpa kivaa olla täällä ja nähdä ihmisiä, jotka on kiinnostuneita samasta asiasta kuin minä. Hengailin innoissani vihreissä maisemissa neljä päivää, ja annoin luovuuden purskahdella sen sijaan että olisin repinyt sitä itsestäni esiin.

Ja sitä paitsi: vaikka tuntuisi, että joku katsoo ilkeällä silmällä, "lannistajalle riittävä rangaistus on lannistaja itse. Älä sinä erehdy pitämään ilkeyttä älykkyyden merkkinä. Se kun on juuri päinvastoin. Ilkeys on niitä harvoja asioita, jotka eivät vaadi vähäisiäkään älyllisiä tai muitakaan ponnistuksia", kuten Arno Kotro kirjoitti kerran.

Minulle ennakkotehtävät aiheuttivat sekavia päiviä ja levottomia öitä. Siksi ajattelin näyttää, että tänne voi päästä täysin inhimillisillä kuvilla.
Ensimmäinen tehtävänanto oli ottaa kasvokuva ja kokokuva aiheesta Intohimo. Arviointiperusteina oleellisen tiivistäminen, tunteiden esittäminen, omaperäinen näkökulma, kuvien ilmeikkyys ja vaikuttavuus ja kuvien ja otsikon soveltuvuus journalistiseen esitykseen.
Otsikkoni liittyi jotenkin järviveteen. Nämä kuvat on kesäillalta Espoosta. Elina ui ja yhtäkkiä aurinko laski.
kasvokuva-pieni
elinau-pieni
Toinen tehtävä oli kuvareportaasi nimeltä Työn sankari. Sarjaan kuului 4-6 kuvaa, taittosuunnitelma, otsikko ja ingressi. Arviointiperusteena ideointi, valokuvakerronnan kiinnostavuus, kuvien vaikuttavuus ja taittosuunnitelman toimivuus ja kuvien ja tekstin soveltuvuus journalistiseen esitykseen.
Äitini huiskii näissä käsillään työpajassa Keniassa.
Taittosuunnitelmassa laitoin katseet järkeviin suuntiin, ensimmäinen kuva oli pääkuva ja pystykuva pikkuriikkinen.
äitiheittäytyy-pieni
äitinkädet-pieni
äitijapaul-pieni
pojatkuuntelee-pieni
äitijalapset-pieni
Kokosin molemmat tehtävät vanhoista kuvista, koska se tuntui aidommalta.

Lisäksi kannattaa opetella pääsykoekirja ja artikkelit huolellisesti! Tänne pääseminen oli lopulta aika yksinkertaista.

Kaikki menee hyvin.
:-------------)

12 kommenttia:

  1. Kääk. Minulla on kaikki tämä edessä. Olen siis hakemassa täysin samaan paikkaan. Tämä on erittäin tärkeä postaus mulle, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. !! Jee hyvä että tästä oli hyötyä.

      Poista
  2. Minäkin olin suunnitellut hakua samaiseen paikkaan, tosin nyt päädyin pitämään välivuoden ja miettimään vielä. Saanko udella mitä äitisi tekee työkseen? Näyttää nimittäin mahtavalta! Kuten nuo kuvasikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi. Välivuosi on ihan loistava ratkaisu varmaan, täällä maailmassa ei oo kiire mihinkään. Äiti on kuvataiteen opettaja ja piti Keniassa taidetyöpajaa paikallisille lapsille. Siellä maalattiin ja muotoiltiin savesta ja naurettiin.

      Poista
  3. Vitsi kun opokin puhuis noin rauhottavasti :D Ja vaiks en ookaan a) hakemassa viel tänä keväänä yhtään minnekään kun saan yo-lakin vasta vuoden päästä ja b) en sittenkään tuu luultavasti opiskelemaan kuvajournalismia vaan teologiaa niin tää teksti rauhotti mua jotenki tosi paljon :) Että jopa mulla, joka en oo missään vaiheessa ees kovin kauheesti uskonu valmistuvani ylioppilaaks tai muutenkaan olevani kelvollinen yhtään mihinkään, voi olla mahikset ihan hyvin päästä sisään unelmien kouluun :D Tai siis no, on toi lukiokin missä nyt oon aika paras ikinä just mulle just nyt, mutta siis niin :D

    [x] random avautuminen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :--------) kiitos tästä avautumisesta! ! Mun mielestä on kivaa kuulla miltä ihmisistä tuntuu.
      Sulla on mahdollisuuksia, todella. Mäkin olin aina pitänyt valokuvaa ja kaikkea siihen liittyvää hulluna unelmana, ja tehnyt päässä järkeviä varasuunnitelmia äidinkielenopettajana ja kirjastonhoitajana. Että sinne hakisin sitten tosissani. Mutta ei sitten näköjään tarvinnut!
      Ihmisille ne kaikki paikat on tarkoitettu.

      Poista
  4. Ihanaa että jaksoit tämän tekstin kirjoittaa, piristävärauhoittavakiva! Olen itse hakemassa ensi talvena lavastusopintoihin Iso-Britanniaan, ja olen mm. nähnyt painajaisia niistä superihmisistä ja miten en itse niihin todellakaan kuulu. On pakko vaan yrittää muistaa, että kouluun mennään oppimaan, mutta kun kaikkialla keskitytään siihen paljonpuhuttuun "lahjakkuuteen", alkaa helposti tuntua että olen jo ihan menetetty tapaus minkään taiteellisen alan suhteen. Pakko vaan yrittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo kuulostaapa siistiltä!
      Niimpä, niimpä, niimpä. On karseaa kun näihin kouluihin on niin vaikeaa päästä, että sitten kaikki energia keskittyy sen miettimiseen mihin mä voisin päästä, sen sijaan että miettisi mihin mä haluan. Kun todellisuudessa kaikki on aika mahdollista. En usko että olet missään suhteessa menetetty tapaus!

      Poista
  5. Kiitos tästä postauksesta ihan hurjan paljon!!

    VastaaPoista
  6. tuntuu absurdilta, että viime vuonna puolustin täällä kommenttisuorakulmiossa tuota kuvajournalismia - oikeastaan tietämättä siitä mitään - kun pohdit sen ja muotoiluinstituutin väliltä.

    nyt oman haun aika on vihdoin käsillä: istun mediayhteiskunta kourassa keittiön pöydän ääressä ja mietin mistä löydän tai minne kadotan itseni ensi syksynä (UTA olisi ihan ok). kiitos rohkaisusta - pelkkiä sisäänpääsyprosentteja tuijotellessa tulisi vain itku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, hurjaa!

      Vaikka tuntuu että eksyisit josset tänne pääse: kaikki vaihtoehdot on hyviä, ja kouluun päässeet ei oo yhtään parempia kuin muutkaan. Itse huomaan välillä ajattelevani, että olisi ollut hyvä elää ennen kuin tulee tänne kouluun, niin osaisi kertoa elämästä. Haaveilen välillä välivuodesta jossain kaukana, niin että saisin rauhassa ajatella mitä haluan tältä koululta.

      Sisäänpääsyprosentteja ei kannata liikaa tuijotella, sillä tänne pääsee sisään, kunhan tekee työnsä hyvin. Meidän vastuuopettaja sanoi, että monet tekee virheitä esim. tehtävänantojen lukemisessa tai jonkin osion sivuuttamisessa. Ei sitä tiedä, millaisista syistä ihmiset ei pääse sisään. Mutta uskon että mahdollisuuksia on, jos vain yrittää kunnolla! Ja ne mahdollisuudet kuuluu juuri sulle myös. Ei niille joilla on superlahjakkaalta näyttävä ulkokuori.

      Mediayhteiskunta on aika kiva, eiks vaan! Tsemppiä ihan hurjasti hakukevääseen, siellä on varmaan raastavaa. Muista myös unelmoida pelkäämättä!

      Poista