Sivut

perjantai 28. maaliskuuta 2014

maaliskuun maisemia

maaliskuu on kirkas

leiskuva

unohdan laittaa sälekaihtimet alas iltaisin ja herään valoon
aamulla kissa hyppii seinille jahdatakseen valonhiukkasia
keskipäivällä pyöräilen vuoriton takki päälläni suoraan auringonvalosta poispäin ja varjo näyttää kummitukselta
kello kuudelta kahvilan suurista ikkunoista näkyy lintuparvi, johon oranssi ilta-aurinko yltää,
ja mietin että tajuaako ne.
valotta
Viikonloppukurssilla nauretaan valasparville, kasvissosekeitolle ja olemassaololle,
vaja
autiotalon ikkunoista löytyy avaruus,
vanni
koulussa irvistelen hermostuneena kun pitää valokuvata,
varastaa
ja pysähdyn kotimatkalla juomaan teetä vihreän pöydän ääreen, jotta ei tulisi liian kylmä.

Te pukeudutte voittaaksenne vapauden, mutta löydätte haarniskan ja kahleet. Kunpa auringon ja tuulet ottaisi vastaan ihonne eikä vaatteenne! Sillä elämä hengittää auringon valossa, ja tuuli on elämän käsi. Älkää unohtako, että maa iloitsee tuntiessaan paljaan jalkanne kosketuksen ja tuuli rakastaa leikkiä hiuksillanne.
(Kahlil Gibran: Profeetta)

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

päävärejä


Levottomia hetkiä:
askartelen,
luen kuvia, kun oppikirjoja en jaksa.
Tässä kuvassa lukee: aurinko paistaa minuun vaikka kuinka tuijottaisin varpaitani.

Tänään pyörästä kasvoi jääpuikkoja vaakasuoraan ja lumisade oli valoisaa.
Kävin taidenäyttelyssä, ja iloitsin siitä, että tuntemattomille on pakko hymyillä. En voi olla hymyilemättä itselleni, jos hymyilen heillekin.

tiistai 18. maaliskuuta 2014

luottaisinko

jalatkantavat
kädethapuilleee
henkäys
-
näkemättä,
riippuessa
käpyisten rinteiden yllä
vaikka jaloissa tuntee vain tuulta,
eivätkä kädet yllä minnekään, vaikka kuinka venyttäisi?

Sitä mietin, ja piirrän aaltoja mustekynällä tärkeiden sanojen ympärille.
Juon vihreää teetä lämmittääkseni kädet, mutta silti kaikki väsyttää.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

pilvipäiviä

Eilen käveltiin sinne minne silmät vei. Ovessa luki: vaara, myrkkyä ja seinillä aurinko heijastui hopeamaalista.
Tampere on hassu paikka.
pilvi
pilviseikkailu
pilviä
Taivas oli vähän repeytynyt,
se oli auki.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

mau kaikille

Viikko sitten
kaikki verhoutui valoon
kissa
kissa2
kissa4
kissa5
kissa6
Öisin valoa virtasi taivaaseen jääneistä rei'istä,
valoisalla pupilleista näki sisälle.

Tänään
istuin vihreällä päiväpeitteellä muotokuvamallina ja kurkistin välillä ikkunasta ulos,
kävelin maailman reunalle, sielläkin paistoi aurinko.

Nyt
tuli tummansinistä,
istun kirjaston hiljaisessa lukusalissa kolmatta tuntia syömässä porkkanoita ja mietin, lukisinko sananvapauden historiaa. Nautin olemassaolosta joka tapauksessa,
joko kaikkialla tai en missään.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

jaksa afrikkaan

Havahdun aina välillä:
miksi minulla on huone kerrostalossa, josta näkee melkein järvelle
kilon pähkinäpusseja
pyörässä talvirenkaat
elektroniikkaa
ja sadan euron nahkakengät
kun voisi lähteäkin.

Tänään kuuntelen suunnitelmia Keniasta ja lentolipuista ja vuorille kiipeämisestä ja mietin että olenko minä kahden kuukauden päästä kirjaston lukusalissa vai Victoriajärven rannalla.
Oonko ruohokaton alla katsomassa pikkupoikaa silmiin.
afrikkapoika
Voisin kertoa monta syytä,
mutta keskeistä on se, kuinka tuolla opin näkemään, miksi ihmisoikeuksia tarvitaan.
Koska jokaisissa silmissä tuikkii ihmeitä, niissäkin jotka on värjäytyneet keltaisiksi. Biologian tunnilla kaksi viikkoa myöhemmin puhuttiin siitä, kuinka keltaisuus silmissä viittaa usein maksavaurioon.

En tiedä olisiko terveellistä vai ihan kahjoa lähteä huterien bussien ja pimeiden öiden ja pölyisten rakennusten keskelle. Vai onko ne sama asia.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

hiihtoloman hyviä asioita

muutama asia, joihin keskittyminen tuntui tärkeältä:
narri
Narrien laiva hehkui kirjaston hyllyssä ja nappasin sen mukaani. Vietin seuraavat päivät Nicaraguassa, Bangladeshissa ja Afganistanissa Espoon sijaan. Kirjassa Heikki Aittokoski pohtii, mistä maailman ongelmat johtuvat.
"Tilastoista saa kyllä yleiskuvan, mutta niistä ei ymmärrä elämää", totesi Aittokoski ja vei ihmettelemään mitä täällä maailmassa oikein tapahtuu. Aittokoski kirjoitti elävällä kielellä niistä ihmisistä, joita ei täältä asti näe.
Omat ajattelumallini menivät ympäri; ongelmien ratkaisu on hankalaa. Ei riitä se, että jättää ostamatta halpaketjun paidan ja lahjoittaa rahaa kehitysyhteistyöhön.
Tämä kirja kannattaa lukea.
hypotenuusa
Kissa nimeltä Hypotenuusa luki kirjaa mun kanssa.
mönjä
Teen ruoaksi yleensä mönjää.
schubert
Ges-duurissa voi levätä, siinä on pehmeää.

Oli myös
teräväkatseinen vauva ja
kahvilakerho ja
valoa silmissä ja
kissoja ja kertomuksia kissoista ja valokuvia kissoista ja kissoja ja kissoja

Niistä kerron myöhemmin.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

uudesta maailmasta

tulin ajatelleeksi kesää:
paljaita varpaita ja kukkamekkoja ja keltaista puutaloa ja iltauinteja ja ystäviä, joita näki joka päivä keittiössä.

Vaikka keväällä valoa tulee joka päivä enemmän,
odotan kesää Espoossa sademetsän keskellä.
Kaiken keskellä, siltä tuntuu vielä.

tiistai 4. maaliskuuta 2014

hetkiä Helsingissä

uneliaita
puheliaita
sotaisia
kutkuttavia

keskusteltiin perhesuhteista, Ukrainasta ja poikabändeistä ja syötiin sipsejä.

Avioliitto-orientaatio oli eilisen sana. Nukuin lattialla, inhosin naistenlehtiä ja huomasin että mulla on hullun älykkäitä ystäviä.
lotankatse
jennankatse
topiaskatsoo
Valot oli jätetty päälle niin että löysin kotiin.
puu