Sivut

maanantai 10. maaliskuuta 2014

jaksa afrikkaan

Havahdun aina välillä:
miksi minulla on huone kerrostalossa, josta näkee melkein järvelle
kilon pähkinäpusseja
pyörässä talvirenkaat
elektroniikkaa
ja sadan euron nahkakengät
kun voisi lähteäkin.

Tänään kuuntelen suunnitelmia Keniasta ja lentolipuista ja vuorille kiipeämisestä ja mietin että olenko minä kahden kuukauden päästä kirjaston lukusalissa vai Victoriajärven rannalla.
Oonko ruohokaton alla katsomassa pikkupoikaa silmiin.
afrikkapoika
Voisin kertoa monta syytä,
mutta keskeistä on se, kuinka tuolla opin näkemään, miksi ihmisoikeuksia tarvitaan.
Koska jokaisissa silmissä tuikkii ihmeitä, niissäkin jotka on värjäytyneet keltaisiksi. Biologian tunnilla kaksi viikkoa myöhemmin puhuttiin siitä, kuinka keltaisuus silmissä viittaa usein maksavaurioon.

En tiedä olisiko terveellistä vai ihan kahjoa lähteä huterien bussien ja pimeiden öiden ja pölyisten rakennusten keskelle. Vai onko ne sama asia.

8 kommenttia:

  1. En usko, että tuo voisi olla yhtään vähempää kuin uskomaton ja avartava seikkailu, jonka muistat ikuisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niimpä! Mutta päätin, että vielä ei ole seikkailun aika. Tai siis on nimenomaan seikkailun aika, ja siksi haluan matkalleni enemmän rahaa ja aikaa kuin nyt olisi voinut.

      Poista
  2. Toisaalta, jos uskoo viihtyvänsä ja selviytyvänsä paremmin kirjaston lukusalissa, ei jäämisessäkään ole mitään pahaa.

    Tosi hieno kirjoitus tämä sinulta jälleen. Ajatuksenkulkusi on ihailtavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjaston lukusalissa on kivaa, täältäkin voi matkata mielessään! Mutta uskon että ymmärtäisin jotakin jos lähtisin matkaan. Eri tavalla. Mutta kuten sanoin, vielä en lähde mihinkään, ja se tuntuu oikein loistavalta ratkaisulta myöskin!

      Kiitos hirveästi! Mun mielestä tässä kommentissa oli ihania ajatuksia.

      Poista
  3. Minusta on jo pidempään tuntunut, että nimenomaan lähteminen on tervettä. Toki kirjaston lukusalissakin on puolensa, ja siellä viihtyy kyllä, mutta toisaalta siellä on myös helppo sulkea sekä silmänsä että sydämensä. Lähteminen on aina vähän kahjoa, mutta ehkä sen viisaus piilee juuri siinä. Tarvitsee olla riittävän kahjo nähdäkseen ja kokeakseen enemmän.

    Tuollainen matka tekisi itse kullekin hyvää. Voi kun osaisikin tarttua hetkeen ja tilaisuuteen ja antaa mennä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuisi, että pitäisi heittäytyä kahjouteen, antaa maailmalle tilaisuus. Unelmat Afrikasta huhtikuussa vaihtuivat elokuiseen Intiaan. Nyt olisi ollut vain kymmenen päivää aikaa ja neljä tuttua ihmistä ympärillä koko ajan. Tiivistit sen, minkä takia minusta tuntuu että pitäisi lähteä maailman ääriin. Kiitos siitä!

      Poista
  4. namaste-usva
    kahjo on mehukas adjektiivi
    jos et lähde keniaan, lähtään yhessä baltiaan
    elämäsuuntautuneisuus on hyvästä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kahjo on ihana sana. Baltia?? Mennäänkö toukokuussa?
      namaste, sinä parhain

      Poista