Sivut

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

kuulumattomuuksia

Tampereella ei ole enää lunta vaan kevätmyrskyjä.

"Toiset meistä menevät rikki jäämällä, toiset lähtemällä, ja tässä minä olen, enkä tiedä kumpaan ryhmään kuulun."
Tätä mietti Tua Harno ja tätä mietin minä.

Kokeilin lähtemistä.
Kiipesin makuuhytin ylimpään sänkyyn keskellä yötä ja heräsin Lapista.
vainihmi
Hiihdin yksin tunturin laelle ja äitin kanssa puurajan ylle. Ihailin auringossa pöllyävää puuterilunta ja kuuntelin hiljaisuutta.
Tänä talvena en nähnyt lumen valoa muualla.

Tulin takaisin kuudelta aamulla ja kävelin läpi sateisen kaupungin. Myöhemmin kävin istumassa puistossa suojelevien puunrunkojen keskellä. Jalat nojasivat puunrunkoon ja osoittivat kohti kattoa. Tuntui, että näin taas kaikki värit. Anorakin vihreän, kellastuneen maan ja kultaiset ajatukset. Ehkä pohjoisen valkoinen puhdisti.
Maailma hehkuu.
varjoi
Eräänä aamuna leikkasin hiukset keittiösaksilla, koska oli mukavaa muistaa että maailmassa on niinkin merkityksettömiä asioita kuin hiusten pituus.

Aika usein lähden ulos auringonlaskun aikaan, ja tunnen hymyn, tunnen, että
tämä on paras aika vuodesta.
parasaikavuodesta
Huomenna lähden taas.
Tukholmassa kirsikkapuut ovat kuulemma kukassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti