Sivut

torstai 15. toukokuuta 2014

eloa

oi kesä ja mutakakut ja nauru ja sinertävät illat ja syntymäpäivä.
Tällaistako sitten on, kun asun kellarissa Espoossa?
kaakku
kaakkulotta
Toukokuussa elän kahdessa maailmassa;
Tampereella on lopun aikoja.
Mutta juuri siksi kiipeän puuhun ja käyn kahvitauoilla juomassa vettä ja kannan kädessä pyörän talvirenkaita ja luen runokirjoja ja puhallan saippuakuplia Tampereen parhaalla parvekkeella:
tuntuu hyvin elossaolevalta.

Ihmiset tuntuvat siltä, että:
"En oikein tiedä, miten tämän sanoisi... Voi kuulostaa oudolta, mutta sinä elät todellisessa maailmassa, hengität todellista ilmaa, puhut todellisia sanoja. Kun puhun sinun kanssasi, tunnen ainakin tilapäisesti olevani kiinni todellisuudessa. Se on tällä hetkellä minulle tosi tärkeää."
(Lopetan Haruki Murakamin siteeraamisen kyllä vielä joskus.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti