Sivut

lauantai 10. toukokuuta 2014

merivoimia

yhtäkkiä ikävä merelle
knuutsinessä
jennanjalka
elinaa
varpaat
knuuutmatalamna
perhosmekko
juoksemaan iltauinnille alamäkeen mutkikkaita teitä Tammisaaressa,
pyöräilemään Kökarin punaisia teitä kirkolle ja sen ohi aavalle kallioniemelle,
lukemaan kirjoja kallionkoloon Hankoon.

Vedessä on rauha. Eilen vesi tippui taivaalta, ja juoksin sitä vastaan. Vihreä oli vihreämpää ja ilo iloisempaa.

Pelottaa että lähden vahingossa pyöräilemään Ahvenanmaalle kun ei tarvi olla koulussakaan paikalla,
tai miksi sitä edes pitäisi pelätä?

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos!! Siitä tulee veden tuntu varpaisiin.

      Poista
  2. en tiedä kuka kalliolla makaa, mutta ihan törkeen hyvä kuva on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kuva on ihan hassu! Se tuli vahingossa jostain, Knuut vain oli siinä ja sitten yhtäkkiä kaikki olikin painavannäköistä.

      Poista
  3. Jaan ikävän kanssasi. Muutoin en juuri haluaisi pois opistolta ja helsinkiin, mutta on ihana päästä lähemmäs merta.

    VastaaPoista
  4. Meressä on kyllä ihan ihmeellinen voima. Olen niin onnellinen päästessäni vihdoin muuttamaan meren ääreen muutaman kuukauden päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että! Brighton kuulostaa niin unelmalta että on vaikea uskoa että sinä oikeesti meet sinne. Niin hienoa.

      Poista