Sivut

tiistai 29. heinäkuuta 2014

sopusointuja

Etsin harmoniaa levottomina aikoina.

Minulla on mahdollisuus soittaa iltalauluja Es-duurissa, pukeutua väriopin mukaisesti ja jäädä töiden jälkeen kirjoittamaan aivokirjaa kirjastoon tunniksi, siihen asti että voin kirjoittaa sivun alalaitaan viimeiseksi sanaksi Loppu. (Ja toisiksiviimeiseksi rakastettu)

Olen niin hyväosainen. Muut ihmiset ampuvat toisiaan, minä syön jäätelöä keittiössä ovet auki. Avoin ovi ei kutsu täällä Pahuutta sisään.

Minun ei ole tarvinnut oppia ymmärtämään pahuutta. Kuvittelen, että pahuus on jotakin joka on mennyt pahasti vinksalleen. Tuntemattomia. Lähijunissa uhkailevia juoppoja, luonnottoman kirkassilmäisiä kleptomaaneja, pimeydessä kulkevia hahmoja. Kuvittelen, että Pahuus kääntää yöllä avainta ovessani ja ampuu minut sänkyyni. Hullu julmuus.

Mutta pahuus on luonnollinen toimintatapa. Minä en toimi kovin pahasti. Mutta se johtuu vain siitä, etten joudu hakkaamaan toisia, jotta elämäni edellytykset säilyvät. Pahuus on kitketty minuunkin, minä olen vain saanut kasvaa niin, että sen ei tarvitse nousta esiin. Taistelukentillä ja nälänhädässä olisin aivan erilainen. Ne ihmiset siellä on ihan samanlaisia kuin minä. Olosuhteet on vaan niin huonoja, että täytyy valita monesta pahasta.

Aleksander Solzenitsyn sanoi: "hyvän ja pahan välinen raja ei kulje ihmisten välissä vaan itse kunkin sydämessä". Minun on helppo sanoa täällä, että toivoisitte kaikille hyvää. En joudu menettämään mitään. Mainekin vain kirkastuu kun profiloituu hyväajatuksiseksi.

Näinä päivinä luen uutisia ja mietin milloin ehdin opiskella kansainvälistä politiikkaa ja uskontotieteitä. Kuuntelen tasatunnein uutisia Afganistanista ja Ukrainasta kädessäni hinnoittelupistooli, joka on ainoa pistooli johon minun todennäköisesti täytyy tämän elämän aikana tarttua. Sattuu, kun kuvittelee itsensä istumaan räjähtävään lentokoneeseen tai ohjuksien alle.

Mutta en haluaisi unohtaakaan, se olisi karmeinta. Että välittäisi vain omasta menestyksestään, siitä tuleeko minusta ikinä täysjärkistä valokuvaajaa tai harmonista pukeutujaa tai rakastettua.

En tiedä mitä voin tehdä. Ainakin ensiksi yrittää ymmärtää, kai.
sointu1
sointu2
sointu3
Täällä on niin hyvä, että on varaa huolestua merkityksettömistä.

Puhtaan hyvää yötä ja persikanvärisiä pilviä toivoo Usva

6 kommenttia:

  1. Sydämeen meni tämä kirjoitus! Olen lueskellut jonkun aikaa kaunista blogiasi, kauniita sanojasi, kauniita kuviasi. <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos, että järjestit minun ajatukseni täksi kirjoitukseksi. Kylläpä osui ja hyvällä tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että joku muu miettii näitä kans. Musta tuntuu, että näistä asioista huolestuminen on helposti tekopyhää tai teennäisen kuuloista. Sitten ajaudun leikkimään sellaista, että huonelämpötilat tai mukavat vaatteet ovat elämän tärkein asia. Se on ällöttävää.

      Poista
  3. Kaunis kirjoitus. Niin täydelleen oikein sanottuja sanoja ajatuksista, jotka minuakin ovat viime aikoina vaivanneet. Kiitos! :)

    VastaaPoista