Sivut

perjantai 19. syyskuuta 2014

koulukuulumisia

Kesällä ajattelin paeta Pekingiin, koska pelkäsin syksyä.

Ensimmäinen kouluvuosi oli akateemista nörtteilyä. Luulin meneväni aivan lukkoon kun kuvalliset opinnot alkavat. Mutta koulua on ollut nyt kaksi viikkoa ja keskeinen tunne on ollut ahdistuksen sijaan päänpyörryttävä innostus.

ikkunanpesijä-pieni
tämän kuvan otti koulutoverini Anni kun harjoiteltiin toiminnallista kuvaa!
seinäksoulu
tässä kuvassa on kuvajournalistien lounas eräänä keskiviikkona. Ruokakuvausharjoituksia.

On valokuvattu, katsottu valokuvia, puhuttu journalistisen valokuvan paikasta ja tavasta. Meinaan joka päivä seota siitä että saan keskittyä valokuvaan - sekä muiden että omiin.

On käsketty kuvata vapaa-ajalla kuvaustehtäviä. On ollut syy ja oikeus kuvata ihmisiä.

Ensimmäinen kuvausharjoitus: henkilön kehystämistä urbaanissa tilassa. Kuvattiin Kalevan seiniä Knuutin kanssa.
seinäknuut1
seinäknuut666
seinäknuut3
seinäknuut4

Kesätöissä kirpparilla oli ihan kivaa, mutta en ikinä saavuttanut siellä sellaista innostustilaa, että 12-tuntinen työpäivä sujahtaisi huomaamatta ohi. Lauantaina koulussa kävi niin. Juoksin ympäri lentokenttää hyvien kuvien perässä ja taitoin iltapäivälehden kantta.

Sunnuntainakin, kuusipäiväisen kouluviikon jälkeen, kuvasin innoissani Annia kuvausharjoitukseen.

Toinen kuvausharjoitus: ulko- ja sisäkuvia kirjoittavasta henkilöstä. Kirkkomuusikko ja kirkko ja kahvia ja karkkipeli ja kissa.
seinäaani2
seinäanni1
Ajattelen aina, että pitäisi hankkia joku järkevä ammatti. Olla kunnollinen kansalainen, pysyä paikallaan, tukea mielenterveyttä. Lukea lääkäriksi tai opettajaksi (vai onko nää niitä omenantippumisjuttuja?).
Mutta mitä jos voinkin kasvaa valokuvaajaksi, eikä ikinä tarvi elää sitä normaalia elämää jota kuvittelen kaikkien odottavan minulta?

Huumaavaa.

14 kommenttia:

  1. oi onnea! käsittämättömän parasta ja oot paras kuvaaja ja jee! Käytän kaikki huutomerkit loppuun kun olen niin onnellinen onnestasi! Tiedän mistä puhut!!! !!! !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jee !!! !!! !! ! tiedän että tiedät mistä puhun, ja se on hyvä asia!

      Poista
  2. Knuut ja Anni ja Myru on hyviä malleja <3 mallikouluun nyt heti <3

    VastaaPoista
  3. minuakin pelottaa se normaali elämä. mutta en tiedä mihin minusta sitten on, jos onnistun sen välttämään, mikä taas vaikuttaa ainoalta tieltä jonkinlaiseen onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen. voi. onnea tiellesi, kerta olet sen löytänyt. oot hurjan taitava ja ihailtava, tiedäthän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin, niimpä, niimpä! Juuri se, että toisaalta se normaali elämä on kammottava ajatus, mutta toisaalta ei tiedä onko itsestä niin paljoon, ettei tarvitse sitä normaalia elämää. Tämä tie kyllä varmaan katkeilee, mutta oon onnellinen näistä valonhetkistä! Kivaa jos osaan jotain, usein ei tunnu siltä.

      Poista
  4. Aivan ihastuttavaa kuulla tällaisia uutisia!! Ja musta ihmiset, jotka ei pukeudu ns. kunnollisen kansallisen vaatteisiin, on aivan ihania (ei sillä, että niissä toisissakaan mitään vikaa ois)! On onnellista, että voi toteuttaa sitä mistä tykkää. Sen näkee kasvoista, että nauttii siitä mitä tekee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, niimpä! Ne ihmiset on ihania mutta en oikein ymmärrä miten ne pystyy siihen. :----) mutta on oivallista että saa innostua.

      Poista
  5. Oi ihanaa, että tokana vuonna voi olla noin innostunut! Odotan sitä. Ja nää kuvat on aivan ihania, etenkin toinen Knuut-kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä oon aivan yllättynyt! Jee kiitos. :)

      Poista
  6. Järkevä kunnon ammatti on sellainen, jota rakastaa koko sydämestään ja josta voi puhua innostuneesti vielä kymmenenkin vuoden jälkeen. Ei raha ole tärkeintä, vaan onnellisuus. Toivon, ettet ikinä kyseenalaista ammatinvalintaasi jonkun niinkin typerän asian kuin varman tulonlähteen takia.

    Kirjoitin kommentin jo yli viikko sitten, mutta se ei kai tallentunut. Piti pahoitella sitä, että tuijotin sinua kadulla. Pyöräilit minua vastaan jossain Kalevassa ja katsoin sinua suoraan silmiin varmaan kymmenen metrin matkan. Yritin miettiä, miksi näytät niin tutulta, vaikken tunne sinua. Bloginaamoihin törmääminen on aina yhtä erikoista, koska aivot erottavat heidät heti tutuista ja kavereista mutta myös tv-naamoista, eivätkä silti anna heti vastausta, mistä ihminen on tuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :---------------) voi että, voiko joku sanoa noin! On ihanaa ajatella yhä useammin että maailmassa voi tehdä oikeasti asioita jotka tuntuu itsestä tärkeältä. Eilen huomasin että mä paljon mieluummin toteutan itsessäni asioita joihin uskon, kuin pidän vanhoja rakennelmia pystyssä ja olen normaali. Sitä paitsi meillä on niin luksusyhteiskunta että kaikki täällä selviää.

      Ei tuijottamista tarvitse pahoitella! Olen ilmeisesti itsekin tuijottanut jos pystyit tuijottamaan mua suoraan silmiin--- Se on kyllä hassua, jollakulla voi olla kuva minusta aika salaa! Tuijotetaan taas, mä asun täällä niin ehkä sinut näkee vielä.

      Poista