Sivut

tiistai 28. lokakuuta 2014

avaruusaskeleita

not all those who wander are lost;
kävellessä tuntui olevan paikallaan. 
Paikalla. 
Paikalla vähän ennen ja paikalla vähän jälkeen, paikalla kosteassa ilmassa joka sopi pehmeästi keuhkoihin ja paikalla muhkuraisilla pelloilla suonsilmiä varoessa,
mitä nyt mieli vaelteli pilvipeitteiden yli vuorille.
vaellus-pieni-2
vaellus-pieni-1
vaellus-pieni.4
vaellus-pieni-3
vaellus-pieni.5
Törmäsin maailman ihmeellisimpiin puihin, aavoihin nummiin,  joka paikassa kutsuvasti soliseviin vuoristopuroihin. Kävelin kaiken läpi ja iltaisin olin väsynyt. Väsynyt ja rauhassa.
Nyt olen väsynyt mutta en rauhassa. Pelkään että mut revitään kappaleiksi kun en osaa olla järkevä ihminen. Ehkä pitäis mennä nukkumaan ja huomata, että kas, taas heräsin kaikki osat tallella, hajanainen mielikin,

olen ollut kaksi vuorokautta Tampereella ja jo nyt on avaruudenikävä,
taivasta ei ehdi kaivata kun se vain on koko ajan pimeä.
mutta avaruus, ääretön avaruus, voinko lentää sinne?

6 kommenttia:

  1. Oi ihanan näköistä! Mistä päin maailmaa nämä on? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Skotlannista, yheltä vaelluspolulta hieman Glasgowsta luoteeseen.

      Poista
  2. Oi kun on kauniit ja lempeät kasvot hänellä!

    VastaaPoista