Sivut

lauantai 25. huhtikuuta 2015

porttiteoria

sotilaat


Me seisoimme viivasuorissa riveissä. Minä olin viidennessä rivissä. En nähnyt johtajaa, mutta matkin muilta asennon. Selkä suorassa ja kasvoille kovetettu ilmeettömyys. Välillä selkäni notkahti kyyryyn, ja ihmiset kysyivät että mikset huolehdi itsestäsi.


Kaikille oli määrätty oma paikka, tilaa oli yksi neliömetri. Maailman lait olivat selkeät.

Vilkaisin oikealle. Siellä oli tuntematon mies, jolla oli punaiset vaatteet kuten meillä kaikilla muillakin. Hän alkoi laulaa vieraista suurkaupungeista, ja tajusin, että ei ne kaupungit ole vieraita. Olin käynyt niissä useasti, usein vain suljin silmät astuttuani tunnelista ylös.

Laulu oli keveää, kesäistä. Aloin hymyillä ja tanssahtelin paikallani. Käteni osuivat vahingossa viereisiin punapukuisiin. He alkoivat kaatuilla kuin dominopalikat. Noustuaan pystyyn he alkoivat tanssia mukana. Pyörähtelimme ympäriinsä tiiviissä riveissä. Kasvot sulivat, niiden takana oli rosoisia ihoja ja hymyileviä kasvoja.

Kaikki ei ollutkaan hakattu kiveen vaan ihmisiin.

*

Käytän ihmisiä porttina toiseen todellisuuteen. Välillä tuntuu että olen hyväksikäyttäjä, mutta yleensä ihmiset pyrkivät näkemään toisten toiminnan mahdollisimman loogisena niin ehkä ne ei tajua.

Ruumiit taipuvat siltakaatoon ja minä ryömin alitse. Toiset kaareutuvat jonoissa ja nostavat kätensä ylös. He laulavat lastenlaulua kuninkaista. Keisarilla ei ole vaatteita.

Monen ruumiin kautta kuljen kohti kentän reunaa. Joihinkin kolhin sääriluuni ja toisiin hiukseni takertuvat kiinni. Kaikki vie kuitenkin minua eteenpäin, ja tekee saa ymmärtämään kehoani paremmin. Tiedän miten pääsen seuraavistakin porteista lävitse. Niissä pitää kulkea ihmisten ihoissa kiinni.

Teidän ruumiinne eivät olleet huonompia portteja. Teidän ruumiinne läpi en päässyt, en osannut kulkea ohitsenne. Piti etsiä kiertotie. Niiden ihmisten läpi, jotka eivät ole osa minua. Itsensä läpi ei pääse.

Ympärillä on niin monta ihmistä, niin lähellä riveissä, että en pääse kaatumaan terävään sorakenttään yksin. Välillä saan sydänkohtauksia ruokakaupassa tai hätäännyn kadulla pyöräillessäni. Olen kiitollinen siitä että joudun kohtaamaan pelot. Koska ei siitä pelosta koskaan pääse pois ellei joudu katsomaan sitä suoraan silmiin. Sitä paitsi useimpien silmät ovat hyvin kauniita ja niitä katselee mielellään.
huntupää

Toivon että tavataan toisella puolella kuitenkin.

*

aivo_kirja

Oon onnellinen kaiken muun ohella siitä, että sanat palasivat. Koko talvena en saanut ajatuksia itsestäni ulos. Keväällä kirjoitin kuukaudessa pienen oranssin kirjan täyteen ajatuksia.

Elämä ei oikeastaan konkreettisesti ottaen ole mitenkään erityisen loistokasta joka hetki. Toisinaan itken koulussa iltaisin tai kiroan ihmisiä öisin. Mutta yksin se, että mulla on kirkas mieli ja selkeä yhteys itseeni, pitää elämän huumaavana ja mielekkäänä. Mulla on oma maailmani, ja siitä minä voin huolehtia, vaikka kaikista ohikulkevista statisteista en.

10 kommenttia:

  1. Olet hurrrjan kaunis!

    VastaaPoista
  2. Usva. Kiitos että kirjoitat. Koskettavaa tekstiä, raskaita asioita kirjoitettu kauniisti ja oivaltavasti.

    "Me seisoimme viivasuorissa riveissä. Minä olin viidennessä rivissä. En nähnyt johtajaa, mutta matkin muilta asennon. Selkä suorassa ja kasvoille kovetettu ilmeettömyys. Välillä selkäni notkahti kyyryyn, ja ihmiset kysyivät että mikset huolehdi itsestäsi.


    Kaikille oli määrätty oma paikka, tilaa oli yksi neliömetri. Maailman lait olivat selkeät.


    Vilkaisin oikealle. Siellä oli tuntematon mies, jolla oli punaiset vaatteet kuten meillä kaikilla muillakin. Hän alkoi laulaa vieraista suurkaupungeista, ja tajusin, että ei ne kaupungit ole vieraita. "

    Jollain tavalla uskon, että ajattelin samaa asiaa tuota lukiessani, kuin sinä tuota kirjoittaessasi. En tiedä onko niin, mutta nuo sanat linkittyivät vahvasti minuun. Kiitos, sinä tuntematon sielunsiskoni.

    -P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, kiitos tästä kommentista!

      Oon tosi iloinen jos voin tavoittaa toisten ihmisten todellisuuksia näillä sanoillani. Että ne koskettaa muitakin. Olisi kiva kuulla mitä ajattelit tuota lukiessasi?

      Poista
    2. Voi monta, monta kertaa oot kirjoittanut niin, että kerrot myös minun todellisuudestani. Se on ihmeellistä. Olet hieno ihminen.
      Ajattelin vl-juttuja. Ja kun uudestaan luin ajattelematta em. asioita, liitin tuon myös tanssiin. Hah, kuulostan nyt ehkä vähän höperöltä, kun yhdistän tekstiin kaksi niin kaukana toisistaan olevaa asiaa. Mutta niin se nyt vain meni.

      Poista
    3. ihanaa kuulla.
      mä ajattelin aika paljon niitä kans kun kirjoitin tuon. ja toisaalta myös jotain yleistä vapautumista, ihmisten jäykkyyttä jota on kaikkialla. Ja tanssi liittyy siiihen kaikkeen kans. Vaikka vieläkään en uskalla tanssia kovin usein.... Et oo yhtään höperö, sillä kaikki liittyy kaikkeen, erityisesti tällaiset vapauskäsitteet.
      ps. en tykkää siitä että sielunsiskot on tuntemattomia. tää saattaa olla vähän höperöä mutta heitä mua esim. viestillä jos haluaisit puhua lisää!

      Poista
  3. Totta. Vapaus on tärkein, mutta samalla niin vaikea, tavoiteltava asia.
    Minäkään en tykkää. Ei tuo ole höperöä. Onko tuo gmail se, mihin voi heittää viestin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gmailin voi kirjotella, tai vaikka facebookin postilaatikkoon!

      Poista