Sivut

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

voi elämän kevät

On tapahtunut niin paljon että ei oo tarvinnut paeta tähän virtuaalitodellisuuteen vähään aikaan. Oon levinnyt moneen suuntaan.

Maanisen maaliskuun päätteeksi pakenin Itä-Eurooppaan viettämään pääsiäistä. Makoilin hostellien nurkissa ja junien kömpelöillä penkeillä. Kävelin pitkin ränsistyneitä katuja ilman karttoja, luotin siihen, että aina löytää takaisin. Välttelin viestejä Suomesta, koska oli hyvä alibi piiloutua tavoittamattomiin. Kiipeilin puissa ja muissa korkeissa paikoissa.

puussa

Luulin, että kuolen Kiovan lentokentällä tai viimeistään kun palaan Suomeen. Mutta sitten: oli vaihtunut kesäaika. Oli vaihtunut vaaleanpunaiset illat, ilma hyytävästä silittelevään. Eilen koko maailma hymyili ja mä hymyilin ruokakaupassa kurkkuja valikoidessani, ja tuntematon mies sanoi näytät säteilevältä mennäänkö kahville

Luulin, että Tampere haluaa murskata minut, mutta se ottikin vastaan kovin rakastavasti.

Herään useimmiten kuudelta auringonnousuun, kun en malta pitää sälekaihtimia kiinni. Iltaisin pyöräilen kaupungin länsireunalle katselemaan kultaista hetkeä. Puistoista on tullut yleisiä olohuoneita, niissä voi katsella ihmisiä ja kauniita kirjaimia. Talvella maailma oli kaventunut kuudennen kerroksen kerrostalokaksioon, yliopiston kuvankäsittelyluokkaan ja rautatieasemaan. Paikkojen välillä oli kapeita polkuja, mutta pimeyteen en uskaltanut lähteä harhailemaan.

Nyt on paljon avoimia teitä ja suuntia joihin kulkea.

Vaikea sanoa mistä kaikki alkoi. Viikosta Brysselissä tuntemattomien kanssa, sellaisten ihmisten jotka sanoi että rehellisyys on tärkeintä maailmassa ja mietin että mitä olenkaan unohtanut. Vai Orwellista jonka lauseet totalitarismista kertoo suoraan omasta elämästä. Vai hiihtolomasta, kun koululla oli vaan muutama ihminen joiden oli pakko löytää toistensa luo. Vai syvääluotaavista facebook-viesteistä, jotka sai tajuamaan että olen totta. Ihmisistä, jotka katsoo suoraan silmiin, ihmisistä jotka sanoo että tuossa on kaunis ihminen.

Jossain vaiheessa kuitenkin siis elämä muutti perussävynsä. Tai yhtäkkiä elämästä tuli joku värityskirja jota saan värittää niin paljon oranssilla kuin vain ikinä haluan. Lopullinen harmonia ei oo mahdollinen, kaikkiin kokonaisuuksiin ei sovi punaviininpunainen ja toisiin ei liturginen violetti, mutta kai täällä pitää vaan pujotella omalle paikalleen penkkirivistössä, pyytää ihmisiä väistämään hetkeksi.

Ja kun käännyt pois pesen otsasta leimaa ----

On oikeus vaihtaa paikkaa, ei tarvi istua jumissa niiden ihmisten välissä, joiden keskelle minut kasvatettiin.

Meinasin hakea Tansaniaan kouluun ensi syksyksi, mut sitten ajattelin, että haluan oppia olemaan olemassa ja nyt on ovi auki. Tampere on riittävän suuri seikkailu mulle ensi vuodeksi, sillä näillä silmillä näkee sen.

Hänestä oli outoa että ratkaisevina hetkinä ihminen ei milloinkaan taistellut ulkoista vihollista, vaan aina omaa ruumistaan vastaan.

Musta tuntuu että olen nyt kertonut ruumiilleni missä mennään ja aion tutustua vihollisiin. Lakkasin pitämästä pystyssä seinää itseni ja muun maailman välillä, ja nyt onkin kädet vapaana tehdä kaikkea muuta. Joistakin näkökulmista lienen äärimmäisen syntinen ja lisäksi ostin ripsiväriä, mut

(En yhtään tiedä mikä tän blogin pointti on. Jossain vaiheessa ajattelin että lopetan tällasen itseni ruotimisen, mut toisaalta just nyt tuntuu tärkeältä muodostaa nämä sanat julkisiksi.)

Niin että. Maailma on ollut minulle ihan sydäntäsärkevän hyvä. Tahmeiden ja kylmien vuosien jälkeen se tuntuu hämmentävältä, mutta myös täysin oikealta.

18 kommenttia:

  1. Susta hohtaa ja roiskuu sellasta riemua että se saa mun sydämen lyömään myös, sun onni on mun koska rakastan sua niin

    VastaaPoista
  2. Älskar dig! ❤️❤️❤️❤️❤️

    VastaaPoista
  3. Voi että, mun oli niin tärkeää saada lukea tämä nyt. Niin omia ajatuksia ja ei kuitenkaan vaan jotain uutta myös. Kiitos! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :------_) ihan mahtavaa jos voin antaa jollekin ihan eri maailmassa elävälle jotakin kirjoittamalla! Tuntuu että nää on niin henkilökohtaisia että on vaikea kuvitella että joku muukin saa näistä jotain, mut ihanaa.

      Poista
  4. Mahtavaa, että olet voinut kirjoittaa tuon viimeisen virkkeen ja siihen tuon viimeisen lauseen. Minä en vielä osaa tuota lausetta, ehkä opin. Olisi syytä nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, oon siitä erittäin onnellinen. Ja kun en edes oo tietoisesti pyristellyt tuota kohti, yhtäkkiä kaikki vain osui paikalleen ja huomasin olevani hyvissä käsissä. Kaikkea hyvää sulle, toivon onnellisia sattumia sunkin tielle!

      Poista
  5. :---) Kivaa että olet (Tampereella syksyllä)

    VastaaPoista
  6. voi. mahtavaa. hymyilytti! (liturginen violetti oli hieno ja vahva ilmaus kaiken keskellä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei jee kivaa kuulla!! (se oli väistämätöntä, tää kirjoitus käsitteli hyvin paljon uskontoa vaikka sen ehkä pystyy lukemaan ilmankin).

      Poista
  7. Rauha, vapaus ja ilo. Niitä huokuu sinun postaus! Tärkeää, että ne saa oivaltaa ja tuntea, elää todeksi. Nämä viimeaikaiset ajatuksesi kuvaavat myös omia kamppailuja samojen asioiden äärellä. Opettelen vielä armollisuutta, rohkeutta, heikkouden sallivaa vahvuutta. Ja lopulta irti päästämistä. Kiitos sinulle ja iloa elämäsi kevääseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä kommentista tosi paljon, teit mun aamusta yhä vain valoisamman. :) Etenkin noista ensimmäisistä sanoista ja nimenomaan tuosta sanamuodosta. Sen kuulee yleensä sisäänsulkevana rimpsuna, kuten varmaan tiedät. Ja ihanaa jos voin antaa jotakin kirjoituksillani. Hyvää iloa ja kevättä sinullekin!

      Poista
  8. Oot upea, ja tekstisi on niin vahvaa ja monikerroksista. Inspiroit mua, oot lahja. Nauti keväästäsi, armo on suurin. <3anonyymi olento

    VastaaPoista
  9. usva. <3 mä haluan puhua sun kans tästäkin, ei puhuttu tarpeeksi eikä ollenkaan pääsiäisenä. mun ympärillä on tuo vaikenemisen ja häpeän seinä ja haluan päästä pois, en tiiä minne, johonkin suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni! Aina menee aikaa että löytää sen uskalluksen ja yhteyden. Hullua ku ei voi yhtään tietää mitä ihmisten sisällä on, toivottavasti sulle löytyy hyviä suuntia. Ois ihanaa puhua sun kanssa näistä asioista, puhutaan sit kun tuut takaisin! <3

      Poista