Sivut

torstai 21. toukokuuta 2015

räpiköintiä

harjoittelen pinnalla pysymistä tässä järvientäyttämässä kaupungissa.

Täällä on laitureita joita pitkin voi kävellä suoraan auringonlaskuun. En tiiä saisko vieraissa rannoissa mennä uimaan, niissä voi olla pinnan alla polkupyöriä tai muita teräviä esineitä. Odotin että auringonkultaama poika lähtee pois ja riuhtaisin itseni irti laiturista. Unohdin silmälasit kuudennen kerroksen kämppääni enkä jaksanut mennä hieltähaisevaan hissiin hakeakseni ne

uima

Aurinkoon päin on helppo uida, valoa kohti. Muutamalla potkulla niin pitkälle ettei yllä pohjaan. Järvissä ei oo suuntaviittoja vaan äärettömästi tilaa joka puolella. En näe mitään, en tiedä mikä on sumua mun silmissä ja mikä usvaa ympärilläni.

Huudan rannalle, joku vastaa että kyllä kaikki menee hyvin. Mutta on uitava itse, valittava oma ratansa. Olispa joku rajannut reittejä edes vähän oransseilla kellukkeilla, nyt jalat tarttuu vaan kalaverkkoihin. Toisinaan toivoo että kukaan ei vaatisi mitään mutta toisinaan tuntuu mahdottomalta mennä eteenpäin ennen kuin joku sanoo että kyllä siellä jotakin odottaa

vaikka kai nyt aina vedet päättyy johonkin, etenkin sisämaassa

Äärimmäiset lämpötilanvaihtelut tuntuu elintärkeiltä. Kohta järvivesi ei oo tarpeeksi kylmää, se ei pistele säärissä ja saa unohtamaan kaikkea muuta.

Jos vain oppisi kellumaan niin että kaikki energia ei kuluisi siihen että yrittää olla uppoamatta syvyyksiin. Että voisi levätä silloinkin kun on eksyksissä. Voisi katsella vaaleanpunaisia pilviä yllään ja laulaa vastarannalle asti.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Toistaiseksi oon aina löytänyt takaisin. Tänne turvallisen pieneen asuntoon, joka täyttyy äkkiä sanomalehdistä, pyykkitelineistä ja Jens Lekmanin äänestä. what's fixed will always be broken ja the world just shrugs its shoulders and keeps going sanoo hän, ja sit selitän sille ihmisistä jotka mun päästä tulvii.

Siinä on jo monta asiaa joiden keskeltä voi löytää tasapainon.

4 kommenttia:

  1. Usvaaaaaaaa-aa <3 näin unta et söin lättyjä ja etin sinua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 <3 <3 ja lisäksi TUUN HELSINKIIN viikon päästä lauantaina syödään ihan sikana kakkua

      Poista
  2. Vou! Mitä ihania tekstejä ja kuvia!! Löysin blogisi ihan sattumalta tänään kun hain netistä juttuja kuvataiteen ennakkotehtävistä.. Jäin heti ihan koukkuun! Aivan ihania kuvia ja sun kirjotukset puhuu niin lempeesti sydämeen asti! Oot ihan älyttömän lahjakas! Kiitos kun jaat sun elämää ja ajatuksia! Tykkäsin kovasti tästä tekstistä sekä siitä miten kerroit valokuvauksen valintakokeista. Tuli tosi tsemppifiilis itellekin, sellanen et "hei, kaikki on mahdollista jos vaan uskaltaa yrittää". :) toivottavasti pääsen tänään viel nukkumaankin. Tää alkuyö on täs mukavasti vierähtänyt sun blogia tutkien. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kiitos kiitos sinulle! :) ihanaa kuulla että voin antaa toisille ihmisille jotakin. ja että joku ihan tuntematonkin voi tuntea.

      Poista