Sivut

lauantai 4. heinäkuuta 2015

verenpunaisia

viikko sitten matkustin asuntovaunujen täyttämille pelloille
kurasin kenkäni koska saappaat ei enää sopineet jalkaan
svuikset5
oli hämmentävää millainen maailma se on, elämän kiertokulku, kaikki
oli hyvin selkeää kun katsoi ympärilleen lippurivistön ja seurateltan välillä
suvikset4
on teinejä jotka lojuvat kasoissa värikkäissä vaatteissaan
on nuoripareja jotka kulkee käsi kädessä ja joiden nimettömissä renkaat kimmeltää
on parikymppisiä jotka työntävät kaksosrattaita eteenpäin mutavellissä
on isovanhempia jotka myyvät jäätelöä pellavapäiden kanssa styroksisista kylmälaukuista

se maailma oli joka puolella
onneksi oli ympärillä ystävämuuri jonka läpi en nähnyt pistäviä katseita
ja tupakkapaikka jossa ei törmää sukulaisiin joille pitäisi selitellä
ja pehmeitä koiria ja yöpaikan pihalla uima-allas jonka lasikaton alle ei kuulunut mitään
suvikset2
suvikset5
suvikset6
siinä maailmassa tunnetaan ylintä iloa ja syvintä surua, aivan kuten muuallakin. Laulujen ja samannäköisten ihmisten keskellä on koti. Tulin kotiin hämmentyneenä ja ystävä kysyi että mietitkö koskaan että pitäisikö palata.

Kyllä minä voisin, ellei kaikki muu olisi väärin. Se elämäntapa on ihan hyvä.

se ulkonäkö ei saa muodostua liian tärkeäksi asiaksi, miehetkin haluaa päästä taivaaseen

mutta ulkonäkö ei ole tässä se tärkeä asia.
svuikset1
Kun puhun kynsilakasta, en puhu punaisesta väristä jota levitetään sormenpäähän.
Puhun siitä, mitä tapahtuu, kun ihmisten pitää näyttää tietynlaiselta kelvatakseen toisille
ollakseen aiheuttamatta hämmennystä
itsemääräämisoikeudesta, rajojen rikkomisesta, siitä miten pieneen asiaan on liitetty primitiivisiä pelkoja,
siitä, kuinka me olemme itse ajaneet itsemme kuoriin, niin että se hetki kun aloimme puhua oli ihmeellistäkin ihmeellisempi
(syyslomalla sörnäisten fafasissa pitkä keskustelu jonka jälkeen käveltiin bussipysäkille falafelrasia kädessä ja hihkuit onnea vastaantulevalle tutulle ja sanoit että me puhutaan uskonnosta se on maailman parasta)

on hassua että jostakin on tullut maaperä joka vain pysyy ja pysyy, joka ei muserru syntiseksi tuomitsemalla
lähinnä tulen surulliseksi siitä, että pelolla aiheutetaan pahoinvointia
Olemassaolostaan ei saa käydä kauppaa koska sitä pitää istua huutokauppakamarissa lopun ikänsä, odotella tarjoaako joku vielä vähän enemmän jos olisin vähän värittömämpi

niin minusta tuli se
joksi olin ollut tulossa
suureksi revähtäneet silmät näkivät paremmin

Mua pelotti että ihmiset ajattelee punaisten kynsien valuneen sormiin suoraan paholaisenvaltaamasta sydämestä. junassa laskin asioita että sillä sydämellä olisi joku rytmi jossa pysyä, ettei se kiihdy ihan holtittomasti
0,5 tuntia matkaa
4,9 miljoonaa yhteisöön kuulumatonta
10 punaista sormea
4 rakasta ystävää
2 yötä
30-vuotias sadetakki
15 astetta lämmintä
liian vähän kahvia ja liikaa tukkaa

mutta kaikkein kivointa oli huomata että raja ei olekaan ollenkaan niin terävä. Että moni halasi lämpimästi, kunnioittaen. Että moni klisee rakkaudesta joka voittaa pelon on totta.

suvikset3

Toisinaan pursun kiitollisuutta, tällaisina yksinäisinä aamuinakin.
Olen onnellinen sinusta, joka olet löytänyt vapauden sisäpuolelta, sinusta joka ulkopuolelta ja sinusta joka elät jossain siinä välillä. Olen onnellinen sinusta, joka muutat samaan kaupunkiin, olen onnellinen sinusta, joka saat opetella kuplimaan vielä lisää yliopistossa. Olen onnellinen sinusta, joka jaksat puhua rauhallisesti, onnellinen sinusta joka uskallat näyttää itseltäsi. Olen onnellinen sinusta, joka saat minut uskomaan hyvyyteen pienillä sanoilla, olen onnellinen sinusta, joka puhut pitkiä puheluja niin että unohdetaan molemmat mennä nukkumaan, olen onnellinen sinusta jonka kanssa voi ihailla kultaista aurinkoa laivan kannella iltavuoron jälkeen

on aika hassua että kun muuttaa kaupunkiin josta ei tunne ketään
tuntee itsensä vähemmän yksinäiseksi kuin moneen vuoteen

hyvää kesää! menkää uimaan järviin ja tuulemaan koivikkoihin.

16 kommenttia:

  1. Oon niin onnellinen elämästä ja hyvin sentimentaalisena täällä helteessä itkeskelen kun kuulin sun äänen täältä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 rakastan elämää ja sinua ja sitä että ääniä saa olla

      Poista
  2. Usvaaaa!! Joskus sanat ei riitä kertomaan kuin ihania ihmiset on mutta monesti ne silti on eiku. Mää oon aika epämääräinen mutta saan kait silti olla sitä mieltä että oot ihana. (mulla on hienoinen pääkipu ni siksi sekoilu)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :------) kiitos nilla, sinäkin oot!!1

      Poista
  3. Tiedät että mä rakastan sua.

    VastaaPoista
  4. Yhtäkkiä jostain löysin tämän blogin ja tämän vanhan postauksen jossa puhut kynsilakasta. Hämmentävää lukea mun usein niin vaikeasti ymmärrettäviä ajatuksia kirjoitettuna noin hyvin ja selkeästi. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei ja kiitos hyvin ihanasta kommentista! Jos jotain voin kirjoittamalla saada aikaan niin toivoisin nimenomaan ymmärryksen syntymistä, niin omaa itseä kuin toisiakin kohtaan. kirkkautta elämääsi!

      Poista
  5. En oo koskaan kommentoinu kellekkään, siks pelkään et tää ei tuu nimettömänä. Entiiä näätkö enää näitä vanhojen tekstien kommentteja, ihailen sun tapaa kirjottaa, siinä on jotain tuttua,ja jotain mitä en voi koskaan ymmärtää. Samoja ajatuksia, rajoista ja niiden rikkomisesta. Ja pelkoa rajojen murtamisesta, särkyykö sielu samalla. Entiedä, entiedä kokeilenko koskaan. Elänkö vain välissä, huolettomana täynnä iloa. Elämää kaksin käsin ahmimalla ja hukkua välillä kaatosateeseen, olin sitten maalla tai kaupungissa. Kuitenkin sun teksteihin uppoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa sinä, ja harmi etten ole löytänyt tätä kommenttia aikaisemmin! Sielujen särkyminen on pelottavaa ja pelkään välillä sitä ihan hulluna. Että elämä on nyt vain irtonainen meri jossa lilluu ja joutuu murskatuksi. Tällä hetkellä mun mielestä on kivointa muistaa se, että kaikki on hyvin suhteellista ja on hirveän monta tapaa elää valoisaa elämää. Jos voit elää huolettomana ja täynnä iloa, sekin on jo hirveän paljon! Kiitos kun kommentoit.

      Poista