Sivut

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

silmäyksiä

On tuulinen maailman tie, edelleen.
tuulee
Oon kiivennyt monta askelmaa. Pään ympärille on kiedottu turkoosi huivi, siinä on peilejä ja punaisia kirjailuja. Vastaantuleva pikkupoika kysyy, miksi tolla on tommonen. En jaksa vastata, katselen vastarannalle. Kylän talojen katot on harmaita ja lapset potkii palloa niillä, pysyy selkeällä maaperällä.
Mun hiukset tuulee suuhun.
Vessajonossa ja laiturilla sanotaan excuse me what are you looking for mutta muukalaisuus ei oo tässä käpertyvässä tukassa vaan muukalaisen katseessa.
Silmät lepää vetten yllä. Jumalan henki liikkui vetten yllä. Katse on lopettanut liikkumisen.

***

Pysähdyn aika usein katsomaan kuvia, joissa ihmisten kasvoilla näkyy lepo ja rauha. Niille kasvoille on tippunut lehtisadetta ja vihaa. Kasvoissa on ryppyjä, kun kaikkia ilmeitä on kokeiltu. Loputtoman liikkeen päätteeksi lihakset ovat loksahtaneet kohdilleen, ne lepäävät. 
Ette varmaan tiedä. Mutta usein, kun haluan muistaa, mikä maailmassa on olennaista, palaan katsomaan teidän kasvojanne, teidän, jotka päästätte syvälle silmiinne.
Katselin kuvia Bulgariasta huhtikuulta, ja hätkähdin, kuinka paljon ystävän katse oli terävöitynyt muutamassa kuukaudessa.
Moniin vuosiin mä en halunnut käyttää silmälaseja. Se sumu jossa elin, oli tosi kotoisa. Moniin vuosiin en uskaltanut katsella ajatuksiani suoraan, ne piti pitää turvallisen sumun peitossa, ja pehmittää sanoja kaikille kelpaaviksi. Vakuutella itselleen, että ei se nyt ole niin tarkkaa, ei mun tarvitse välittää epäilyksistä kun ne voi hyssytellä tällä tavalla pois, voi laulaa päälle Bachin kantaatteja ja tehdä kaikesta heleää.
Enää en kaipaa sumua. Kaipaan kirkkaita värejä ja teräviä muotoja. Räikeänoransseja hedelmiä ja kulmikkaita tiilitaloja.

***

Oon upoksissa ihmissilmämeressä, sammakonkudussa.
Näen joka suunnassa ihmisiä, joiden katse sahaa edestakaisin, ne mittaa etäisyyttä toisiin ja yrittää siepata silmän, silmän silmästä.
Pelkään että olen itsekin sellainen, sellainen, jonka katse ei koskaan lepää, jonka katseessa ei voi levätä.
Uskaltaisko pysähtyä?
Jonkun silmät uppoaa mun matalien luomien alle, katse osuu mustaan aukkoon joka silmien takana on. Se laittaa liikkeelle jotain mitä siellä mustan aukon syövereissä on, se kimpoilee ja kimpoilee ja saa koko ruumiin tärisemään onneks ulkona on muutenkin kylmä niin vapina on hyväksyttävää
Vaikka silmäkipu on epämiellyttävin fyysinen tunne, jonka tiedän, haluan pitää silmät auki ja kulmakarvat koholla. Niin että valo pääsee silmistä sisään, eikä tarvi alati juosta etsimään valoisampia paikkoja.
Toisinaan tuntuu että oon vaan joku katiska, joka päästää kaiken sisään muttei mitään karkuun
mutta wound is the place where the light enters ja muuta sellasta
ja mä oon riisipaperilamppu ja mun sisältä hohtaa valoa.
Silloin pöly ilmassa alkaa kimaltaa ja kaikki näyttää tähtipölystä tehdyltä
ja hengitän niin syvään että olen pökertyä hapen puhtaudesta.
Tuntuu, että jotkut ihmiset tekee reikiä siihen kuoreen joka on ympärillä,
ja jotkut taas kiinnittää paksuja glitterkerroksia mun iholle,
sellasia, jotka varmasti kiiltää, jotka heijastaa toisten ihmisten valoa
ja tukahduttaa virvatulet sisältä hiljaa kyteviksi, sinertäviksi.
Toisinaan maailma vaan hohtaa kaikin keinoin, kauppakassin pohjalta löytyy hopeakynä, ikkunasta kuuluu huuto että saako tulla käymään ja instagramissa saa viestejä joissa tiivistyy kaikki olennainen vallankäytöstä.
Kaikki on selkeää ja vessan keltaisessa valossakin näkee, 
että silmät on syvät ja sydän vahva.
On ihmisiä jotka rakastaa mut uuvuksiin. Niiden kanssa tanssitaan pöydillä ja pidetään teekutsuja, mutta oikeestaan täytyi miettiä muistaakseen, koska olennaisinta oli unohtaa kaikki, huoli ja se että pitäis koko ajan pälyillä ympärilleen.

Muutaman päivän päästä yksi niistä ylittää meren, on kai syy elää sinne asti

8 kommenttia:

  1. Voi, tekstisi paranee paranemistaan! Sun kuvat on niin tunnelmallisia ja puhuttelevia, ihastelen. Oot lahjakas ja lahja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon ollu ihan tukossa koko syksyn nii kivaa jos saa edes jotain irti näistä! Kiitos.

      Poista
  2. tässä on jotain uskomattoman vetovoimaista.
    en osaa sanoa mitä, tai missä
    mutta nämä tekstit saavat aikaan minussa suuria tunteita.

    olet tosi taitava !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hienoa kuulla ihana valkyria ! ! ! ehkä se vaan tarkottaa että me puhutaan samaa kieltä.

      Poista
  3. Sun tekstit tekee mut hulluks. Oon nyt lukenut ne kaikki ja en sano enää koskaan mitään. Oot nero.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. eiku sano enemmän! haluan kuulla. kuka oot? mitä ajattelet? mitä on hulluus?

      Poista