Sivut

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

tukoksissa

Mitäköhän tästä kaikesta kertoisi. Oon vähän tukossa.

Alkoi syksy ja uusi koti ja uusi elämänrytmi.
koti
On uusi ikkuna jossa istuskella, heilutella jalkoja kohti sademetsän peittämää kirjastoa, juoda teetä ja puhella Tukholmaan. Koti ei ole enää niin kaukana maailmasta, kerrostalojen ja taivaan ympäröimä. Katuporien ja kauppareissuilta palaavien perheiden äänet kantaa ikkunasta sisään, tänne yksinäisyyteen asti.

Ympärillä tapahtuvat asiat ovat niin vastustamattomia että antaudun suunnilleen kaikelle, uusille ihmisille, tukehduttaville yskäkohtauksille ja väärään aikaan tehdyille junamatkoille. Nuhaisten korvien läpi mikään ei kuulosta liialta.

Päässä soi jatkuvasti Kerkko Koskinen Kollektiivin Vapaudesta

vaikken tiedä mitä se on

ja juhlissa tuntuu siltä miten Anja Snellman kirjoitti Antautumisessa

Silloin tällöin joku aina kyselee, bileiden tietyssä hiukan riitaa haastavassa tai vaihtoehtoisesti iskuhaluisessa huumavaiheessa: tyttö hei mitä sä oikein pelkäät?
Ja kuten tavallista, käännyn katsomaan taakseni, kuin siellä olisi joku joka vastaa minun puolestani.

(Monia asioita aika vähän verrattuna vuoden takaiseen. Omaa itseäni vähän kai iäti.)

Sanat ovat olleet kadoksissa aika pitkään ja näppäimistö on hajalla. Ehkä ne vielä palaa,

mulla on oma kolo ja silloin tällöin kaikki on aivan hyvin. Ja se on jo hyvin paljon.

2 kommenttia:

  1. Anja Snellmanin Antautuminen vaikutti todella hyvältä kun luin sitä kirjaston lukunurkkauksessa! :) Syksy on merkillistä aikaa, se on uusia alkuja ja toisaalta hämmentävää arkeen palaamista. Tsemppiä, rytmit löytyvät varmasti vielä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä tulit itse asiassa mieleen muutamassa kohdassa sitä kirjaa ja mietin että täytyy vinkata sitä sulle heti kun kerkeän vastata viestiin! :) mut se kertoi kyllä tosi elävästi ihmisyydestä.

      syksy on kyllä hurja, kun vain pää pysyis mukana kaikessa! kiitos meri.

      Poista