Sivut

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

hopeahapsi

Eräänä sinipunaisena sunnuntaina
vpäää
vikkuna
velina
vkrija
villamaa
villapaita
maassa on rauha.

Letitän palmikon että jokin pitäisi silmiä auki
beach house laulaa että you wide eyed girls you get it right
pyykki tuoksuu piparmintulta ja keitin kaksi kuppia kahvia, kiitos joulupukki mutteripannusta.

Viikon ajan olen halunnut paeta paikalta, olla olematta kenellekään mitään, vajota patjalle johon ruumis uppoaa,
muuttua muodottomaksi,
saada rauhallisen vastauksen katseeseen peilistä ennen kuin astun ihmisten eteen taas.

Kun heräsin tänään, en miettinyt, että onko maailmassa muitakin sävyjä kuin musta ja valkonen tai pelkkä musta. Ympärille kerääntyi sinipunaisia juttuja. Olen tyyni ja uninen.

Lajittelen aikaa. Tulevia kuukausia. Mennyttä vuotta.

Viime vuonna tein kaikkea pientä, kuten
erosin herätysliikkeestä, olin oman alan töissä, sain ajokortin, asuin ensimmäistä kertaa yksin, uin, tulin tädiksi, sairastin kummallisia tauteja, puhuin pitkiä puheluita, kiipesin kolmelle vuorelle, lakkasin pelkäämästä joitakin asioita ja aloin pelätä toisia yhtä absurdeja, kuvasin kahdeksat häät, kävin yhdessätoista maassa, kieltäydyin tanssimasta, tanssin ja kirjoitin enemmän kuin aikoihin

Olin ahdistunut, mutten muista olenko koskaan ollut näin onnellinen.

Kesällä kävellessä parkkipaikalle työkaverini kysyi kuinka vanha olen. Sanoin kaksikymmentäyksi ja hän vastasi voi että sillonhan oli ihan hirveää!

Tavallaan.

Viikon päästä täytän kaksikymmentäkaksi.

Tuntuu että olen ikäloppu ja vastasyntynyt.

Löydän joka aamu päästä harmaita hiuksia ja ihmettelen kuinka silmieni alla olevat rypyt ovat muuttuneet syvemmän sinipunaisiksi.

Samaan aikaan tuntuu, että olen liian nuori tähän maailmaan. Olen vauva, joka on häkkisängyssä mobile yllään. Mobile, jossa on ihmiskaraktäärejä. Yksinkertaistan ihmisiä, ripustan ne pään sisälle pyörimään, että ihmistyyppien toiminta olisi edes jotenkin ennustettavissa.

Voisi alkaa juhlistaa uudestisyntymispäivää. Täytän maaliskuussa yksi.

Aivoni heittävät yhä kärrynpyörän joka kerta kun joku sanoo jotain hyvää. Sekunnissa muutun yläasteikäiseksi. Annan toisten määrittää arvoni, mutta ilman toisia en osaisi kuvitellakaan saavani joitakin muuttujan arvoja, että voin olla minkälainen funktio vain.

En osaa kulkea omin jaloin ja mun ajatukset on mustavalkoisia. Yhä tekee mieli syödä jäätelöä aamupalaksi ja olla vastuuton, olla siivoamatta ja muokkaamatta kuvia ihmisille.

Elän yhteistä murrosikää ystävieni kanssa. Voisin listata sata asiaa joita olen kokeillut viimeisen vuoden aikana ja toiset sata joita en edes jaksa kokeilla. Kesällä hihkuin että miten meidän elämät on näin samanlaiset, miten meidän kasvupyrähdykset tapahtuu samoina öinä ja seuraavana aamuna jalat on erimittaiset

ja samaan aikaan on sellainen olo, että on kokenut ihan tarpeeksi yhteen ihmiselämään; että mun sielu on väsynyt ja ryppyinen, ja olen yllättynyt kun joku löytää mun silmistä vielä lämpöä.

Mutta eniten kai pelottaa, että jossakin olisi aikuisuuden raja, jonka jälkeen valopisteet silmistä sammuu, ja pitää kovettaa itsensä. Haluaisin, että maailmassa voisi olla paljon pehmeämpi, että ei tarvitsisi ikinä alkaa teeskennellä vahvaa ja voimakasta vaan antaa heikkouden lepattaa valtoimenaan sisällä

Heikkous elää minussa urheasti
ja taistelee olemassaolostaan.

Kenties se on koskaan-kokeilematon vaihtoehto,
toinen laji elämää, jonka me olemme tehokkuudessamme
runnoneet syrjään,
herkkä, hellä olemassaolon muoto,
joka itkee meissä.

kuten Eeva Kilpi sanoi.

14 kommenttia:

  1. Usva, sun blogia ku lukee, ni tulee hyvälle tuulelle. Oot kohtuu ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kiitos! en tiedä mikä täällä on hyväntuulista mut kivaa jos jokin!

      Poista
  2. tuli-ikävä
    kiitos valopisteistä, olet kadehdittavan urhea!

    VastaaPoista
  3. ihanaihana. sata sydäntä ja salamaa hehheh. mikään teksti ei oo pitkään aikaan ollu näin osuva. kiitos tästä.

    -vanha sielunsisko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos ja sata salamaa ja sydäntä sullekin !!!!!

      Poista
  4. voi ihana usva, meidän pitäisi järjestää jäätelöaamupalakestit!
    (söin tänään jäätelöä aamupalaksi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. todellakin, se olis loistavaa! pistän muistiin.

      Poista
  5. oi, annoit ajatuksia. Hyvää ja hellää sun vuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kivaa! toivon samaa sinulle, tuntuu että näinä aikoina tarvittais erityisen paljon hellyyttä. :)

      Poista
  6. Me ollaan eri elämistä, mutta silti löydän niin paljon omaa täältä! Kiitos, kun avaat sydäntäs!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä meidän elämät risteää jossakin, koska löydän sun sanoista itseni myös! Kiitos itsellesi.

      Poista
  7. kirjoitat todella kauniisti. itse täytin vähän aikaa sitten 23 ja se tuntuu paljolta. sitä ei oikein ikinä ole niin aikava, kuin kuvitteli tietyssä iässä olevansa. ihanaa vuoden alkua sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos paljon! Niimpä, ei kai itsessään ikinä tunne sellasta vanhuutta jota on katsellut ylöspäin. valoisaa uutta vuotta myöskin sulle!

      Poista