Sivut

torstai 16. kesäkuuta 2016

valkoiset vaattehetkin

Välillä pään seinämät tuntuu ihan hirveän mustilta ja törkyisiltä.

ei oo haluu ei oo lämpöö, no milläs lämmität pesuveden sitten

----------------------------------------------------------------

seinä

Äiti oli lapsena aina hirveän tarkka valkoisen sävyistä. Aina ennen juhlia äiti pesi seiniä raivokkaasti.

Olin hassu lapsi ja tarkastelin puhtautta ihan kaikkialla missä oli merkityksiä. Mun huoneen lattialla niitä ei ollut ja siellä oli sekaisin helmipurkkeja ja jäätelölautasia, mutta matematiikassa, pianonsoitossa ja pukeutumisessa tosiaankin oli.

Lukioikäisenä mietin, miksi mustavalkoisimmilla ihmisillä on kirkkaimmat sädekehät. Ehkä niiden kultakin oli kiillotettu, se säteili mustaa vasten niin että kukaan ei voinut olla huomaamatta. Kasvotkin olivat sopusuhtaiset, ei erottuvia täpliä, ei erottuvia värejä. Niiden vierellä mun kengät säteili katinkultaa.

Ne osasi naureskella presidenttiehdokkaiden homopuolisoille ja kun puhuttiin uskosta, ne sanoi mielipiteensä tasaisella äänellä. Valkea valo oli näkyvissä. Sitten surin vähän niitä ihmisiä, jotka valitsi erilaisen valkoisen sävyn, vaalensi hampaat, ettekö te tajua että puhtaus on pidättäytymistä!

Tärkeintä on se, että opin itse haistamaan oikean pesuaineen tuoksun. Opin, milloin sanotaan että voi sinä rakas oikein terävällä ärrällä.

Keväällä sanoin kerran että musta tuntuu ihan likaiselta kun sä huolestut. Ihan niinku mussa olis joku ongelma jota pitää varoa näyttämästä. Ja kerroin, millaisia oli yöt Tammisaaressa ja päivät Kirkkopuistossa kun mun ajatuksien julmuutta itkettiin olkapäätä vasten ja mun ajatuksista lähetettiin sähköpostia hengellisille auktoriteeteille ---

Odotan sitä päivää että säkin häpeäisit vähän, kantautui alakerrasta. Mä lähdin bussilla Helsinkiin.

-----------------------------------------------------------------------------

Eräänä iltana kesän alussa maailma tuntui niin kauniilta että oli surullista ottaa piilolinssit pois päästä. Olin nähnyt taas kuinka suuria eroja pienissä valkoisen vivahteissa voi olla. Puhtaalla ja valkoisella on erilaisia sävyjä.

On turkoosilla pesujauheella puhdistettuja elastaanipaitoja ja sitten sellaisia lampaanvillaisia, jotka kutistuu pesuaineesta mutta puhdistuu tuuletuksesta.

On millintarkasti mitoitettuja lokinmuotoisia designvalaisimia ja valkoisia pölyttömiä laminaattilattioita ja sitten on tervalta tuoksuva saunakamari ja vähän hassussa kohdassa oleva pieni ikkunaluukku yläkerran kylpyhuoneessa, josta virtaa huhtikuun iltoina täydellinen valo vartaloni ylle kun olen palannut Istanbulista väsyneenä. Silloin mietin, että mikään tässä maailmassa ei voi tehdä mun kehosta rumaa.

On uimahallin saunat ja sitten Sompasauna, jossa uimapuku tuntuu vain hiostavalta ja punaiset ruumiit uppoavat siniseen mereen varovaisina.

On uuden kännykän näytön kirkkaus ja sadat instagram-seuraajat ja sitten on vaaleanpunainen iltahämärä, hiustesi sädekehä joka näyttää räikeältä digikuvassa. On arvojärjestykset sekoittava puhtaus, sininen valo joka valvottaa yöllä, vaatteet jotka kertyy kellarikomeroon, läpinäkyvään muoviin pakatut juustot. Sitten on epätasainen ikkunalasi, korkeat mäntymetsät, ihmisiä jotka haluaa opiskella klassista musiikkia, luottamusta enemmän ihmisiin kuin rahaan, arvohierarkioiden purkua.

Vieläpä aika lähekkäin.

lottauiuiui

Istuttiin merenrannassa kahvilla ja kysyit että uskonko mä Jumalaan, ja mä sanoin että en tiedä onko se lujuus Jumala vai mikä, mutta ainakin uskon että on jotakin, joka ylittää minun tarpeeni ja haluni ja käsityskykyni---

Sillä kaikkein kirkkain valo, se ei lähde ihmisestä.

-------------------------------------------------------------------------

Värit riippuu toisistaan, ja puhdasta voi olla sittenkin se, kun sinä kerrot laulavalla äänelläsi raskaudesta ja peloista ja kesätöistä. Jossakin siellä välillä.

Puhtaus on jossakin siellä välillä. Opiskelen uutta värioppia. Tällä hetkellä puhdasta on aukinainen ikkuna, ruotsinkielinen musiikki, kylmä vesi, Bach, valkoiset vaatteet ja yhteys toisiin. Harvoja jumalaisempia asioita tiedän.

10 kommenttia:

  1. Sinun tekstisi herättävät halun jotenkin ilmaista, että olin tässä, luin, luin, luin. Tuli ajatuksia. Mutta sille ei ole sanoja.

    On sydämiä, nyökkäyksiä, suusta hiljaista hyminää.

    VastaaPoista
  2. voi ubba. oot ihan kullanhohtava

    VastaaPoista
  3. Tää oli jotenkin ihan tosi hyvä. En osaa sanoa mitään mutta yhdyn yläpuolella oleviin

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos Eve! Sinunlaiset ihmiset tekee tilaa tällaisille ajatuksille.

      Poista
  5. Et uskokaan, miten paljon lohtua saan sun teksteistä, miten ihanaa on tulla parin kuukauden välein tänne ja lukee ja todeta että heiii mitä, joku muukin tuntee nää samat! Oon jo yli vuoden verran pyristellyt yhteisöstä, ja vasta nyt ajatus alkaa tottua siihen, että ei kaiken oo pakko olla niin hirveen eksklusiivista, väärin ja ennalta määrättyä tietä kulkevaa. Toivon, että vuoden päästä etäisyys on tarpeeksi suuri aitoon rentouteen ja vapauteenkin ehkä. Voimia, rakkautta, kaikkea aitoa sulle. Kiitos, kun sanoitat mun ajatuksia niin upeasti ja voimallisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, ihan mahtavaa! Nimenomaan on kivointa muistaa, että kaikessa ei tarvitse olla niin tiukkoja rajoja ja valmiiksi määrättyjä kohtaloita. Toivon sulle tosi tosi paljon vapautta ja rakkautta. Uskon, että ne löytää sun luokse, koska oot jo uskaltanut tuntea nuo tunteet!

      Poista