Sivut

perjantai 17. helmikuuta 2017

asioita joita ikävöin

akateemisen kirjakaupan täydelliset mustekynät ja viiden euron kierreselkämyksiset muistivihkot

valkosipulinpuristin, etteivät kädet haisisi vielä illallakin kun yrittää ottaa piilolinssit pois päästä

yliopiston ruokala, joka täyttää opiskelupäivät vahingossa kahvitauoilla ja merkityksellisillä keskusteluilla

halvat vihannekset muulloinkin kuin sunnuntaiaamuisin

äiti

violetti huulipuna jota en ikinä kyllä ostanut koska reppuun ei mahdu grammaakaan ylimääräistä

paikallisuus, tunne siitä, että kuuluu jonnekin, tunne siitä että paikka tukee minua oikeaan suuntaan ja että minun ei tarvitse keksiä elämän tarkoitusta joka päivä uudelleen

zuppa blogiin

hirsitalojen ja saunan tuoksu, töissä huone 202 tuoksuu aavistuksen verran tervalle ja siivoan siellä aina hitaammin koska se tuntuu kotoisalta

pyöräily

oma huone, jossa voi hypätä ylösalaisin seinälle silloin kun harteille kasautuu liikaa asioita

asioiden rytmi: sitä, että puolen vuoden pimeän jälkeen nurkkiin valuu satumaista valoa ja sitä että kesän jälkeen tulee kirpeän kylmää. Tuntuu huijaukselta elää koko ajan mukavan valoisasti ja sopivan lämpöisästi

järvivesi, meressä uimisesta tulee vain likainen olo ja kutiseva päänahka ja sitä paitsi meri on niin rauhaton ja täynnä haita ja muovipusseja ja rauskuja

***

asioita, joita ei ole ikävä:

joka suuntaan repeytyminen ja illuusio kiireisyydestä

se, kuinka helposti maailma muuttuu lamaannuttavaksi

pimeys

5 kommenttia:

  1. Sinä kirjoitat niin hyvin ja syvästi, että koskaan ei ole mitään lisättävää.

    VastaaPoista
  2. Lamaannuttavassa maailmassa onneksi on ihmisiä, jotka herättelevät sanoillaan. Kiitos! Olen muuten ihmetellyt, että miksi maailma muuttuu lamaannuttavaksi myös silloin, kun tekee asioita jotka inspiroivat suunnattomasti. Ehkä kaikkea olisi hyvä säännöstellä kohtuuden kauhalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Mutta ehkä ihmisellä ei vain oo energiaa olla aina innoissaan, eikä mikään yksittäinen asia voi tuoda rikasta elämää. Toivottavasti Lapissa on ihanaa edelleen!!

      Poista
  3. Lamaannuttavassa maailmassa onneksi on ihmisiä, jotka herättelevät sanoillaan. Kiitos! Olen muuten ihmetellyt, että miksi maailma muuttuu lamaannuttavaksi myös silloin, kun tekee asioita jotka inspiroivat suunnattomasti. Ehkä kaikkea olisi hyvä säännöstellä kohtuuden kauhalla.

    VastaaPoista